Herätys klo 5. Huonosti nukutun yön jälkeen. Suihkut, pakkaus. Varmistus ettei mitään sopimatonta laukussa. Huoneen luovutus, bussiin klo 6. Huolestuneina katsoimme tulevatko Suvi ja Jari. Valittelivat vatsatautia illalla. Saivat sopivan kuurin ja olivat saaneet apteekista lisää, koska potilaita oli kaksi. He ilmestyivät onneksi paikalle.
Matka kentälle tehtiin nyt isommalla bussilla ja kiersimme parempaa tietä pitkin. Näimme vielä kerran Cotopaxin, nyt ei ollut pilviä edessä. Kamerat raksuttamaan.
Muodollisuudet Galapagosiin lentävillä olivat tiukemmat ja heille on järjestetty erillinen ylimääräinen tarkistus. Saarille ei saa viedä hedelmiä, siemeniä, eläimiä, jos jotain ruokatavaroiden vie sen täytyy olla avaamattomassa pakkauksessa, jossa on viivakoodi. Esimerkiksi viidakossa saamani pari korusiementä olivat kiellettyjä. Tavarat läpivalaistaan ja ruumaan menevät sinetöidään. Lisäksi otetaan sattuman varaisesti lähempään tarkasteluun, meistä siihen joutui Marjo. Ei se niin tarkka tarkastus ollut, vähän kurkkivat ja tarkistivat pusseja. Minulta katsottiin reppu, siellä oli pari vajaata pulloa, jotka halusivat nähdä, kokis ja vesi.
Sen jälkeen vielä normaali turvatarkastus. Shortseissa metallinapit piippasivat ja jouduin vielä lähempään tarkastukseen, selvisin siitäkin. Vajaat pullot eivät kiinnostaneet.
Ensin lento Guayaquiliin, jossa välilasku ja sieltä perille San Cristopaliin, Puero Baquerizo Orenan pikkukaupunkiin. Ennen kuin lähdimme lennolle kävivät siivoojat desifioimassa kabiinissa olevat tavaratilat. Ruiskuttivat sinne jotain myrkkyä, ettemme veisi sopimattomia öttiäisiä saarille. Meidän piti lentokoneessa täyttää lomake, jossa vakuutimme, ettemme tuo elukoita tai siemeniä saarille. Näimme lentokoneesta vielä kerran Cotopaxin pilvien yläpuolella.
Perillä oli kuuma, siksi laitoin shortsit valmiiksi jalkaan. Hotelli oli 5 minuutin päässä kentästä. Taloksi ja heti matkaan rannalla merileijonat ja leguaanit odottivat. Ensi kohtaaminen oli jännittävä kokemus, kun kävelimme satamaan ja rantaan. Merileijonia näkyi kymmenittäin. Kamerat lauloivat kaikilla. Piti ottaa monta kuvaa, ennen kuin ymmärsimme, että näitä on, eikä ne minnekkään pakene.
Kävelymatka eteni kuintenkin hitaasti, kun ei millään malttanut olla kuvaamatta. Oppaat jo vähän kiirehtivät meitä, että kyllä näitä riittää. Kävimme välillä jossain syömässä, en yhtään muista missä, kun nyt täydennän näitä muistiinpanoja. Sen jälkeen suuntasimme Darvin museoon. Siellä kuulimme miten paikka syntyi, merivirtaukset, ravinto ja olosuhteet.
Darwinhan kävi täällä 1835 ja oli perillä 35 päivää. Sen aikaisilla veneillä siirtymät saarelta toiselle veivät ruhtinaallisen osan ajasta. Välillähän Darvin harhaili sumussa ja pakeni merirosvoja. Me saatiin varmasti paljon enemmän irti ainakin kuvien puolesta. Darvin piirsi, me digikuvasimme. Darvin wikipediassa.
Museon takaa lähti luontokävelyreitti, jonka varrella oli tyypillistä saarten kasvillisuutta ja eläimistöä. Ensimmäisenä törmäsimme suureen maaleguaaniin, jota tietysti kuvasimme joka puolelta. Nämä eläimet eivät juuri välitä ihmisistä. Makailevat polulla ja kääntelevät roppaansa sopivaan kulmaan auringon suhteen. Myös siellä kasvavat puun lehdet tekivät samaa. Käänsivät lehdet niin, että ne haiduttaisivat nestettä mahdollisimman vähän.
Matkan varrella oli näköalatorni, josta pystyi tarkkailemaan lintuja, maastoa, merta, veneitä ja snorklaajia. Muutaman fregattalinnun ja pelikaanin sainkin napatuksi ruudulle. Paluumatkalla kävimme Darvinin patsaalla, joita näillä saarilla on useampikin.
Sitten kiirehdimme takaisin satamaan hiekkarannalle, jossa odotti auringonlasku ja merileijonat. Tämä oli näin jälkeenpäin ajateltuna paras kuvaussessio matkan aikana. Aurinko laski mereen, punainen taivaanranta, veneitä kellui meressä, rannalla vastavalossa merileijonia ja välillä siihen juoksi ihmisiäkin.
Kuvia tuli otetuksi yli kaksi sataa. Hyvä, että tuli. Tilanteiden haltuunotto oli vähän vaikeaa, koska sopivaa kuvakulmaa ja merileijonan asentoa piti kytätä koko ajan. Pelkästään makaava eläin ei ollut kovin kiinnostava näky. Mutta välillä nousivat jaloilleen ja kieputtivat päätä sinne tänne. Muutama onnistunut ruutu tuli.
Auringon laskettua hotellille, suihku ja ruokapaikkaa etsimään. Olimme päivällä kävelleet yhden mielenkiintoisen ja paikallisten suosiossa olevan pizzerian ohi. Mutta nyt pimeällä emme löytäneet sitä millään. Lopuksi se löytyi, nytkin oli paikalla paljon asiakkaita ja galzonen tilaus kesti pitkään. Kannatti odottaa, hyvää oli.
Pistän tähän perään piakkoin jotain saarella otetuista kuvista.
