Ronda on Andalucían viidenneksi suosituin turistikohde. Minullakin tämä oli jo neljäs reissu, mutta nyt ensi kerran yli yön. Olin aina haaveillut että voisin kuvata Puente Nuevon auringonlaskussa. Se vaatii vähän tuuria onnistuakseen. Aurinko laskee joka ilta, mutta näkyykö?
Fuengirolasta ajoreitti on täynnä hienoja maisemia yli vuorten. Tie on hyväkuntoinen ja varrella on pari hyvää näköalapaikkaa pysähtyä kuvaamaan. Rondaan saavutaan etelän suunnasta vanhan kaupungin keskustaan. Pian törmää aukioon, jonka ympärillä on kirkko, luostari, kaupungintalo ja parkkipaikka. Auto on hyvä jättää tänne vartioituun tilaan. Kaupungilla on vaikea löytää hyvää parkkia ja matka tästä sillalle on vain muutaman minuutin ja matkan varrella on paljon nähtävää.
Pysähdyimme tapaksille Bodega ”De Pata Negra”an. Tapakset olivat maistuvia, mutta laskun kanssa tuli vähän tinkaa. Tilasimme omasta mielestä 12, mutta tuli 11, josta valitimme. Asia selvisi laskusta, jossa oli ne 11, sössivät vain toimituksen.
Bullring of the Royal Cavalry of Ronda
Kävin joskus vuosia sitten Mihaksen areenalla, se oli pieni ja kaunis, mutta museo sekava sotku. Täällä on kunnon museo ja muutenkin kaikki on siistiä ja hyvin opastettua. Kaikkiin paikkoihin pääsee katsomaan ja kuvaamaan. Käymisen arvoinen, jos näistä pitää. Tarinan mukaan täältä on saanut härkätaistelut alkunsa. Areena on toiminnassa vieläkin ja seuraava taistelu syyskuussa 2019.
Areenalta kävelimme Volapiéen, siistiin ja moderniin tapaspaikkaan. Joimme vain oluet museokierroksen päälle. Kuului varmaa johonkin ketjuun, kun menu materiaali oli niin huvin suunniteltua. Kaksi iso hanaolutta 5€.
Hotellimme oli Don Miguel, joka on sillan vieressä. Auringonlaskun voisi kuvata vaikka ikkunasta. Pieni vanha hotelli, mutta kaikki Ok. Ja alakerrassa samanniminen ravintola, joka tarjosi paikallista ruokaa.
100 Montaditos
Jos pitää saada nopeasti pikkupurtavaa, eikä aina tapaksia, niin tänne. 4 burgeria ja 2 pientä olutta 6,5€. Mukava ja ystävällinen palvelu, mukaville ja ystävällisille asiakkaille. Näinhän se yleensä menee.
Restaurante Don Miguel
Paikallista ruokaa (Andalusia). Halusimme syödä paikallista ja täällä se onnistui. Asumme paikan hotellissa, joten matkakin oli sopiva lyhyt. Kävimme kiertelemässä ravintolakaduilla, mutta sopivaa ei löytynyt. Tämä on perinteinen ja aito. Pöydät on kyllä ahdettu ahneesti niin tiheään, että toilettiin ei viitsinyt pöydästä lähteä.
Vaikka sijainti on turistipaikan sydämessä, ei täällä ole sorruttu pikaruokiin. Ikkunasta näkymä rotkoon ja terassikin oli, josta näkymät vielä huikeammat. Päädyimme sisälle.
Tilauksen otti hauska yli-innokas tarjoilija, joka odottautui illan mittaan oikein mukavaksi. Yritti väkisin vaihtaa tilauksen tonnikalapihvistä lihaan, ei onnistunut. Söin häränhäntää, jota kaverini paikallinen tennisopettaja oli suositellut. ruokajuomana Rondon alueen punkku.
Tilaukset onnistuivat hyvin. Kaikki kehuivat ruokiaan. Minun häränhäntä oli erittäin maukas. Tosin ranskalaisten sijaan kyllä laittaisin keittiössä potuiksi jotain paikallisempaa.
Lasku oli satasen, neljä ateriaa ja paikallinen punkku. Ei liikaa hyvästä ruuasta. Voin suositella, jos etsii perinteistä paikallista ruokapaikkaa. Laskun yhteydessä toivat pöytään kylmän pullon jotain likööriä. Maistoimme, hyvää oli!
Tämä vanha silta on Rondan vetonaula. Olen joka kerta täällä käydessäni himoinnut time lapsea auringon laskusta siltaa. Tänä iltana se onnistui. Menin hyvissä ajoin näköalatasanteelle, josta silta ja aurinko näkyi hyvin. Paikalle tuli muitakin kuvaajia, lähinnä selfien ottajia. Sain monta kertaa auttaa kuvaamisessa, kun minulla roikkui järkkäri lantiolla. Aurinko toimi sovitusti ja sain kortille tavoittelemani kuvat.
Kävin vielä aamulla ennen auringon nousua kuvaamassa siltaa toiselta puolen. Yöportsari ihmetteli, miten menen kuvaamaan pilkkopimeällä. Pyysin sateenvarjoa lainaksi, mutta ei löytynyt. Pikkuisen ripsi vettä, mutta ei haittaavasti. Sain kuvat, mutta aurinko ei näyttäytynyt.
