Maanantaikierros aloitettiin kaupoista. Kamppiin on avattu japanilainen Muji. Kiinnostava paikka, jossa on tyylikästä yksinkertaista designia pohjoismaalaisen makuun. Kauppa on iso, kokonainen kerros. Vaatteita, taloustavaraa, huonekaluja, tekstiilejä, elintarvikkeita ja ravintola paikalliselle (Suomi) ruualle. Olipahan pieni taidenäyttelykin.
Uudenmaankadun Temperassa kävin eka kertaa isommassa taidetarvikekaupassa. Mukaan tarttui, sketsilehtiö, mustekynä ja hajottava sivellin. Ruoholahden Verkkokauppa on melkein pakollinen kohde. Sieltä mukaan lähti kynä iPad Prolle.
Viimeisenä pyörähdettiin vielä Triplassa, jossa oli museokortillekin käyttöä. Fame musiikkimuseo esitteli Suomen musiikin kehittymistä sadan vuoden takaa nykypäivään. Pieni museo, paljon kuva-, video- ja äänimateriaalia, jotka voisi esittää netissäkin. Äänimaailmaan oli panostettu varsinkin konserttisalissa. 12 Genelecin kaiutinta matki musiikkitalon akustiikkaa kapellimestarin paikalta kuunneltuna. Partituurin pyöri näytöllä, jos osasi niistä seurata musiikkia.
Virtuaalilaseilla pystyi seuraamaan kapellimestari Salosen johtamaa orkesteria. Parissa huoneessa olisi voinut kokeilla karaokeakin. Pieni museo, jonka 15 euron lipun hintaa ei ilman museokorttia olisi tullut hankittua.
Itse Tripla oli hirmuinen ostoskeskus jättiläinen. Sellainen, jossa yksi käyntikertaa riittää, jos siellä ei ole juuri tarvitsemaasi kauppaa. Reservedkin oli yllättäen siellä, halpa rättikauppa, johon olin tutustunut Kroatiassa. Kuusi tuntia jalkojen päällä, väsyttää.
Illalla kokeilin vähän maalailla päivällä nähtyä.
Tiistai 28.1.20
Pysähdyimme Hakaniemen torille. Käväisimme Snow White taidetarvikekaupassa. Ystävällinen vanhempi miesmyyjä myi asiantuntevasti minulle matkavärikotelon ja valitsi siihen sopivat värit. Peltirasia ja 9 väriä kolmekymppiä.
Hakaniementorilla on väliaikainen kauppahalli, joka käytiin katsastamassa. Suuri halli, jossa paljon tarjontaa varsinkin turisteille suunnattua. Ei ostettu mitään.
Postitalon Rajalassa katsottiin kamerat. Kiinnostais vähän uusi peilitön, jota olisi kevyt kantaa matkoilla. Mutta myyjät olivat keskittyneet niin tavaroiden esillepanoon, ettei asiakkaat vain häiritsisi.
Kiasmassa oli näyttelyt lähes samat kuin kesällä. Neljäs kerros suljettu, rakennettiin uutta näyttelyä. Ylimmässä kerroksessa oli Ragnar Kjartanssonin The Visitors videoteos. Kahdeksan muusikkoa omissa ruuduissa soitti samaa musiikkia. Kun käveli kuvan lähelle, niin kuuli juuri sen soittajan äänen. Päivän parasta antia.
Amos Rex oli suljettu. Näyttelyt vaihtuvat. Mentiin Sinebryckoffin museoon. Sielläkin vaihtopäivät, mutta kotimuseo-osasto oli auki, ilmainen sisäänpääsy. Hieno koti oli panimon omistajalla. Paul oli kerännyt runsaasti arvotauluja seinille ja osa oli varastossa, kuten perustaja Nikolai.
Kello oli niin vähän, että pyörähdettiin vielä Ateneumissa. Sielläkin oli vaihtoviikot, mutta pysyväisnäyttelykin on täynnä kansallisaarteita, joita voi katsella milloin vain.
Keskiviikko 29.1.2020
Vivian Maierin omakuva ja sen varjo valokuvataiteen museossa on tähän mennessä parasta antia. Tuntematon nainen dokumentoi 140 tuhatta ruutua ympäristöä sijoittaen oman peilikuvan tai varjonsa useimpiin kuviinsa. Vaikuttavia kuvia, tyyni hymy kuvaajan peilikuvassa sai miettimään kuvan tarkoitusta.
Aalto yliopiston valokuvataiteen maisterioppilaiden Unfold näyttelyn kuvat etsivät rajoja kekseliäisyydelle. Pyöreä nurkka, kuvasta ulostuleva jalka ja hienot kehykset.
Samassa talossa oli myös ravintola- ja hotelli museo. Se oli läpikäveltävä juttu. Oispa kaljaa osasto katsottiin tarkemmin. Ja löytyihän sieltä Olvinkin pullo tosin niin vanha, että oli Oiva ajalta.
Teatterimuseo oli nopeasti katsottu.
Helsingin taidehalli, Anu Tuomisen huomenna tänään on eilen. Kipparitavarasta oli keksitty hyvin erilaista taidetta. Pyyhekumia, henkareita, patalappuja, monoja, siveltiä, kiviä, saippuarasioita, pöytiä, tuoleja, puunkantotelineitä…
Vieressä luonnontieteenmuseo. Hieno talo, alunperin venäläinen poikakoulu, sitten kadettikoulu ja jo 20-luvulta asti museo. Perinteinen museo, jossa on varmasti kiva käydä lasten kanssa katsomassa täytetyt maailman eläimet. Minua kiinnosti talo, sen takia kannattaa käydä.
Sitten syömään Boncho Villan kympin tuplahampurilainen, hyvä oli. Helsingin alueella on lounasajan jälkeen ravintoloiden syö-viikot. https://www.city.fi/syo/eettiset-ohjeet
Illan päätteeksi kävin vielä serkun kanssa katsomassa Ville Leinosta Ondassa. Hyvä paikka, täynnä yleisöä. Kipeä lonkka vaan pilasi nautinnon. Kallion alueella liikkuminen on hankalaa remonttien vuoksi. Sai miettiä, miten pääsee kadun yli.
Torstai 30.1.2020
HSL:n AB päivälipulla pääsee metrolla myös Tapiolaan. Metroaseman päälle on rakennettu hieno kauppakeskus Ainoa. Kävelymatkaa Weegeen Emmaan jää noin varttitunti.
Espoon modernin taiteen museo Emma on perustettu Werner Söderströmin vanhaan kirjapainotaloon. Rakennus on moderni betonipelkistys, mutta näyttelytilana oiva. Yhtä suurta salia, jonka väliseiniä voi siirrellä tarpeen mukaan.
Tilassa on useita eri näyttelykokonaisuuksia. Silti kaikki oli väljästi helposti kierrettävänä. Samassa rakennuksessa oli myös Kamu, Espoon kaupungin museo, lelumuseo ja kellomuseo.
Tätä paikkaa voi suositella. Suomen suurin näyttelytila 5500 neliötä väljästi täynnä taidetta ja museota.
Perjantai 31.1.2020
HAMmissa oli vaihtunut kaikki näyttelyt. Tove Janssonilla oli vielä näyttely, mutta taulut olivat uusia paitsi ne isot seinäkankaat.
Mieliala 1938-1945 kuvasi helsinkiläisten taiteilijoiden töissä sodan vaikutusta. Katunäkymiä, oma kuvia, valokuvia. Vaikuttavia. Hakaristi ja heil-käsimerkki näkyi monessa kuvassa, kun saksalaiset sotilaat kävivät muistomerkeillä.
Sukupuolen sotkijat oli erikoinen näyttely kuvista ja korteista, joissa saman sukupuoliset pelehtivät keskenään. Uutta ja vanhaa.
Paljon tuli nähtyä viitenä päivänä. Viimeistä päivää vaille joka päivä satoi ja lämpöä 0-3 astetta. Parasta antia oli Kiasman Ragnar Kjartanssonin The Visitors videoteos Ja Vivia Mayerin valokuvat. Ja paras näyttelyparikseen oli Espoon Emma. Seuraavan kerran ehkä kesällä.
Taas tuli katetta kortille. Neljätoista eri näyttelyä, ainakin satanen säästettiin. Seuraavan kerran taas kesällä. Tämän reissu kaikki kuvat otin kännykällä. En jaksanut kantaa kahden kilon järkkäriä. Nyt on hankittu jo keveämpi kannettava. Siitä juttu seuraavaksi.
