Utsjoki Nuvvus
Ensimmäinen viikko oltiin tutun vaeltajaporukan kanssa Tunturi Ladun Susi-Kiisa kämpällä Utsjoella. Viikolle sattui myös kuunpimennys, joka näkyi siinä horisontissa noin kymmenen minuuttia 28.7.2018 klo 0.02 . Hyvällä tuurilla ja Sun Surveyor apsin tiedoilla sain napattua kuvan pimennyksen loppuvaiheesta. Tavoitteena oli myös time lapse, mutta se ei onnistunut. Kuvasin pelkän auringonlaskun.
Utsjoella kävimme kaupassa ja ajoimme Suomen puolella Nuorgamiin pitkin joen vartta. Norjan puolella samaa joenuomaa seuraten. Tullimuodollisuuksia ei tämän tien varressa ollut. Suuntasimme kohti Vadsöötä, jossa pysähdyimme kahville ja vinmonopoliin. Pikkukaupunki oli lauantai iltapäivänä hiljainen. Satamassa yksi perhe ruokaili ökyveneen yläkannella. Maisemathan täällä ovat huikeat, merta, tunturia, kiveä ja kohti Vardöötä.
Vardö, Vesisaari on nimensä mukaisesti saari, jonne ajetaan meren alla tunnelissa. Pyörähdimme kaupungilla ja markkinoilla, jossa maahan muuttajat möivät halparääsää ja venäläisiä arvomerkkejä, sotilaspäähineitä, kiikareita. Oli siellä muutama tiettävästi paikallinen myymässä neulaitaan. Käytiin vielä kurkkaamassa Hornøya lintusaarta vanhasta satamasta. Meinattiin syödäkin penkeillä, mutta meillähän ei ollut vielä vettä. Kävästiin vielä ennen telttapaikan etsimistä katsomassa merihirviötä ja linnoitusta.
Matka jatkui kohti Hamningbergiä ja sieltä edelleen Hamningberg batterin vieressä olevalle rannalle, jossa voi telttailla. Olin ollut täällä viisi vuotta aiemmin. Silloin paikka oli tyhjä, mutta nyt autoja ja telttoja oli ranta täynnä. Pystytimme teltan ja teimme ensimmäisen aterian maastossa. Kiipesimme vielä katsomaan saksalaisten rakentamaa tykkipatteria. Hieman eksyimme helposta suunnasta, mutta saimme hyvän iltalenkin pitkän autossa istumisen jälkeen. Yö oli kuuma teltassakin. Lämmöt ovat olleet päivällä lähellä 30 astetta kesän -18 tyyliin.
Hornøya
Aamutoimien jälkeen ajoimme takaisin Vardöön satamaan. Pysähdyimme matkalla yhteen lahdelmaan pesulle. Rannalta löysimme tuhansittain kauniita pyöreäksi hioutuneita kiviä. En ole ollut mikään kivien keräilijä kuten Make, mutta nyt innostuin. Jatkoimme matkaa Hornøya lintusaarelle. Satamassa oli toimisto, mistä sai lippuja lauttaan. Mutta pankkikortti ei yllättäen toiminut, eikä meillä ollut paikallista valuuttaa. Läksimme kaupungille etsimään paikkiautomaattia. Sekään ei toiminut meidän korteilla. Yritimme vielä paikallisesta hotellin respasta ja he ystävällisesti vaihtoivat rahaan. Ehdimme juuri lähtevään lauttaan. Myöhemmin selvisi, että juuri sinä päivänä oli suomalaisten paikkien korteilla ongelmia nostojen kanssa.
Lauttamatka saarelle kestää vain kymmenen minuuttia ja sen jälkeen lintuja, rääkymistä ja hajuja on riittävästi. Olin kuullut saaresta aiemmin ja tiesin, että siellä voisin kuvata hauskoja lunneja. Ja niitä siellä oli. Saarella voi kävellä rajoitetusti vain poluilla ja osa poluista oli suljettu sortumisen vuoksi. Ei haitannut. Kuvaamista oli paljon, mutta yksi tunti riitti.
Seuraavaksi suuntasimme Mehamnin kautta Slettnesin majakalle, jossa tiesin olevan hyvä telttapaikan ja upean majakan. Reittihän oli hieno seuraten vesistön saartamaa mannerta ja saaria. Välillä pitkin rantaviivaa ja sitten kiiveten vuoren yli tai vesistön ali ja taas rannalle. Upeita maisemia joka puolella. Näitä on turha sanoin kuvata, en osaisi. Teen yhden videon loppuun parhaista maisemista reitillä.
Täällä Slettnesin majakalla olen käynyt aiemmin 2012 ja 2015. Tiesin, että siellä on hyvät teltanpaikat ja hienot merimaisemat. Nyt paikalla oli useita asuntoautoja ja majakalla hurjasti autoja. Myöhemmin selvisi, että siellä oli jonkin paikallisen taiteilijan näyttely ja juhlat. Ilta alkoi hämärtää ja etsimme teltanpaikkaa. Kauempana rannalla oli lintujen tarkkailijoiden maja. lähdimme katsomaan sitä. Ovessa oli teksti, että koppi on vapaasti käytettävissä kaikille lintujen tarkkailuun. No, me tulkitsimme sen siten, että voimme yöpyä sillä odottaen lintuja. Ilma oli niin lämmin, että olisi voinut yöpyä taivasalla.
Haimme makuupussit ja kamerat. Paikalle ilmestyi norjalainen pariskunta. Yritimme vaivoin keskustella heidän kanssa. Olivat etelästä ja harrastivat lintuja ja kuvausta. Näyttelimme kännykältä kuvia toisillemme kehuen. Rouvalla oli mukana kolmen litran viinipänikkä ja herralla olutpurkkeja. Emme jääneet huonommiksi vaikka vähän piiloittelimmekin viskipulloa. Siihen tuli vielä pari muutakin pariskuntaa ja toinen herroista osasi muutaman sanan suomeakin. Siinä meni yö lintumajassa.
Aamulla päätimme ajaa pitemmän matkan kohti Hammerfestiä. Ajomatkaa oli viisi tuntia. Pysähdyimme yhdessä kylässä pizzalle. Keli ja maisemat kilpailivat paremmuudesta. Näkymät tais voittaa, kun lämpömittari taas lähenteli kolmeakymppiä. Ihan Hammerfestiin emme jaksaneet ajaa.
Pysähdyimme Skaidassa yhteen hotelliin. Skandinavian hotel Kvalsund. Huone ihan kelpo ei jääkaappia, piti jouda kylmät juomat heti. Päivällinen 30/hlö talonviini 7,5€ /lasi. Tosi huono, pottuja, ruusukaalia, porkkana, jotain lihakastiketta purkista, grillikylkeä, grillattu kanankoipi, lasten kalapuikkoja, ei salaattia, jälkiruoka oli lähes hyvää, ei omatekoista, suklaamousse, vaniljakastike. Palvelu ystävällistä, mutta se ei korvaa puutteita. Huoneessa ilmastointi, mutta tuloilma tukittu. Aamiainen oli vastoin odotuksia hyvä vain puuro ja pullat puuttuivat.
Aamulla jatkoimme Hammerfestiin, joka oli 50 kilometrin päässä. Kvalsundissa oli pitkä silta, jolla makaili ja kuljeskeli poroja. Muutenkin matkalla oli poroja joka paikassa vastuksena.
Kaupunki oli iloinen yllätys. Ajelimme kaupungin läpi jonnekkin mäelle, jossa oli suuria tavarataloja. Pistäydyimme kaupassa ostoksilla. Palasimme keskelle kaupunkia sataman tienoille, josta löysimme maksullisen parkkipaikan. Kävimme satamassa ja ostoskeskuksessa. Koko alue oli uusittu ja moderni, oikein viihtyisä. Etsimme ennen lähtöä vielä kahvilan. Viisi tummaa nuorta naista istui yhdessä pöydässä valkoisissa asuissaan. Menimme sisään, niin kaikki hävisivät pöydästä. Kukaan ei puhunut mitään vaan tuijottelivat nurkkiin. Pyysin kaksi kahvia, niin ilmekkään ei värätänyt vaan jatkoi jonkin lomakkeen täyttämistä. Sitten kaatoi kahvit ja otti maksun. Ei mitään ylimääräistä puhetta. Ihmettelimme Maken kanssa, mikähän tämä paikka oli. Päädyimme siihen, että oli maahanmuuttajille tehty työpaikka, jossa harjoittelivat. Olimme ainoat asiakkaat, joille olisi ollut helppoa tehdä myönteinen vaikutus.
Taas oli pitkä ajomatka edessä. Aioimme ajaa tänään lähelle Suomen rajaa Altan kautta Birtavarreen. Mikä oli ajaessa. Keli oli kaunis ja reitti pitkin rantoja. Ensimmäisen kerran pysähdyimme Altassa. Kävimme kahvilla konditoriassa ison rähmäpullan kera. Harmi etten ottanut siitä kuvaa, oli iso, hyvä ja edullinen pulla. Kaupungista lähdettäessä huomasimme suuren metallisen rakennuksen, jota oli pakko käydä katsomassa. Northern Lights Cathedral Se on titaanilevyillä päällystetty torni, joka valmistui 2013. Vaikuttavan näköinen komistus sisältä ja ulkoa. Pyörimme kirkon ympärillä ja sisällä muutaman tovin ja kamera kävi.
Matka jatkui kohti Birtavarrea. Pysähdyimme parikertaa kuvaamaan. Sørstraumenin lähellä on hieno pysähdyspaikka kuvaamiselle. Pohjoisen suuntaan on hyvät näkymät vuoria, vesistöä ja saaria. Olen pysähtynyt tässä aiemminkin, mutta nyt paikka oli uusitta ja täynnä turistien autoja.
Kåfjordelva-joen vieressä on Birtavarren leirintäalue, johon meillä oli varattu pieni mökki. Se oli halpa ja vaatimaton, mutta kaikki tarvittava löytyi, peti, jääkaappi, liesi ja mikro. Pesutilat olivat erillisessä rakennuksessa.
Seuraavan aamuna kohti Suomea ja Saanaa. Kilpisjärvellä päätimme, että nyt käymme valloittamassa Saanan. Reitti oli mustanaan ihmisiä ja lämpöä helteen verran. Pääsimme huipulle ja sieltä saimme hienoja kuvia Ruotsin ja Norjan tuntureista.
Hornøya
