Lentokentältä hotelliin
Lentokenttä on suuri. Opastukset junalle olivat selkeät. Liukuhihnan vetivät nopeasti asemalle. Lippuja junaan sai automaateista ja kioskeista, joissa joutui maksamaan 2 euroa palvelumaksua 14 euron lipusta. Eikä maksupääte toiminut, piti maksaa rahalla. Kerettiin juuri lähtevään Leonardo Express junaan. Matka kävi nopeasti Terminin keskusasemalle.
Hotellimme oli lähellä ja pikku etsinnän jälkeen oikea ovi löytyi Oopperan vastapäätä. Vanha kerrostalo, jossa osa neljännen kerroksen huoneista oli tehty hotelliksi. Eksoottisesti sisustettu huone oli tilava ja kaikki tarvittava löytyi, jopa punaviinipullo pöydältä.
Kello oli ilta yhdeksän ja nälkä sattui paikalliseen ruoka-aikaan. Ympäristö oli täynnä ravintoloita. Satuimme ehkä Rooman huonoimpaan pizzapaikkaan Ristorante Fratelli Crisciotti. Pizzan pohja oli kivi kova. Valitimme, ei pehmennyt. Ei jäänyt vaihtorahaa lautaselle. Ensimmäinen huono ruokakokemus Roomasta on hankittu.
Keskustan nähtävyydet
Aamiainen hotellissa oli ihan kelvollinen. Aamiaishuone vain oli pieni. Päivän ohjelma oli kiertää kaikki lähellä olevat nähtävyydet espanjalaiset portaat, Fontana di Trevi, Panthéon, Piazza Venezia, Ascensori panoramici… Välillä pysähdyttiin puraisemaan pikku caltsonet Peroni oluella viisi euroa, täyttävä ja mauton. Viiden tunnin kävely parinkymmenen asteen lämmössä uuvutti kummasti. Pienet levot huoneessa ja sitten auringon lasku time lapse Colosseumilla.
Hotelliltamme oli 20 minuutin kävely Colosseumille. Roomassa on lähes kaikki kävelymatkan päässä, jos hotelli on keskustassa. Löysimme kuvauspaikan keskeltä katua liikenteen jakajasta. Siitä näkyi osa rakennusta ja takana laskevan auringon värjäämä taivas. Tunnin seisoskelu jakajassa meni nopeasti ja kortille jäi tummuva taivas ja ohi kiitävät pilvet.
Googlasimme tarkasti illan ruokapaikan eilisestä viisastuneena. Viiden minuutin kävelymatkan päässä oli kaikilla somemittareilla kehuttu ravintola. Jono ovella lupasi hyvää. Pöytä löytyi kuitenkin nopeasti viihtyisästä miljööstä. Carbonara, merenelävien pasta ja lasagne, kaikki pitivät ruuastaan 16 euron punkkukin oli kelvollinen. Lopuksi espresso ja lasku 65 euroa. Amedeo Ristorante
Vatikaani
Keskustasta kirkolle pääsee kätevästi metrolinjalla A. Sen jälkeen vain seurailee ihmisjonoa, niin päätyy portille. Tänään sattui, että paavi piipahti Pietarin kirkossa ja se oli suljettu 11-13. Kymmenet mustaan pukeutuneet oppaat kertoivat, että ette pääse kirkkoon, mutta heiltä voitte ostaa opastetun kierroksen, joka pääsee jonon ohi. Meillä oli netistä ostetut valmiiksi liput Vatikaanin museoon, opasta ei tarvittu.
Sisään päästiin jonon ohi nopeasti, turvatarkastus ja lipunvaihto. Tungos oli valtava. Museo oli jonossa kävelyä. Suurin kiinnostuksen kohde oli Siktuksen kattomaalaukset. Kappeli oli tikaten täynnä. Vartijat huusivat ”hiljaisuus, ei saa kuvata”. Kuvasin kuitenkin, hyvin onnistui.
Tungoksesta pääsi nopeasti 1500-luvun näyttelyn kautta. Käytiin vielä kurkkaamassa Pietarin kirkon aukiota ja puolen kilometrin jonoa kirkkoon. Ei edes aiottu.
Ennen ruokaa pyörähdettiin vielä Piazza Venezia aukiolla kuvaamassa time lapset. Oli pilvinen ilta, ilta-aurinkoa ei näkynyt, mutta pilvet kulkivat vauhdilla.
Illan ruokapaikka googlattiin taas tarkkaan. Se kannatti. Jo jono ovella kertoi, että täältä saa hyvää ruokaa. Näin kävikin, matkan parhaat pizzat. Kolme pizzaa ja talon viini viisi kymppiä. Ristorante Alessio
Colosseum ja Forum Romanum
Tätä päivää odotettiin jännityksellä, koska on jo viikon ajan luvannut kunnon sadetta. Kävimme ensin kiertämässä Forum Romanumin ja sade alkoi luvatusti klo yksitoista. Meillä oli aikavarauksen Colosseumille klo 12.05. Sateenvarjon myyjät lähestyivät laumoina ja yksi sinnikäs sai myytyä kolme kympillä pitkän tinkimisen jälkeen.
Areenalle piti jonottaa vaikka oli ennakko liput. Onneksi pääsimme heti sisäpuolelle seisomaan, eikä ulkona sateessa. Colosseum sisältä ei ole mikään huippunähtävyys, mutta bongata piti.
Paluumatkalla hotellille löysimme Vespa museon. Entisenä ja nykyisenkin Vespa kuskina se oli nähtävä. Olisin ostanut jotain aiheeseen sopivaa rääsää, mutta valikoimat olivat vaatimattomat, päädyin avaimenperään.
Via Nazionalella oli Burger King, mutta se oli tikaten täynnä nuoria. Päädyimme lähellä olevaan LasaGnaMLasaGnaM, burgeriin, josta sai lasagneakin, joka oli hyvää. Mutta sorruin hampurilaisen. Jäi syömättä, raaka sisältä ja kylmä. Hyi!
Bata kenkäkaupasta lähti mukaan kolmet kengät, pari jokaiselle. Sketsersit, Vansit ja Batat.
Termini juna-asemalla on suuri kauppakeskus. Sieltä löytyi tuliaisia ”edullisesti”. Lopuksi vielä american baariin kunnon burgereille. Taas oli turistille kertynyt 20 tuhatta askelta ja kipeät jalat.
Galleria d’Arte Moderna
Viimeinen päivä, kun lento on illalla, on vähän odottelua. Kävimme vielä pyörähtämässä keskustassa ja nykytaiteen museossa. Se oli sopivan kokoinen päätöspäivälle. Patsaita, videoita, valokuvia, tauluja. Seinät olivat punaiset hämmentävä kontrasti tauluilla. Galleria d’Arte Moderna
Paluu Terravision linja-autolla, joka kierteli tunnin kentälle. Aikaa oli, lento vasta puoli yhdeksältä. Rooma oli hyvä kokemus taas 34 vuoden jälkeen.
