11. Su 17.5. Arizona, Utah, Page ja Horseshoe Bend 

Sunnuntaiaamuna oli lähtö eteenpäin. Ensin hotelliin buffet aamiaiselle. Sekin oli kokemus a la Vegas. Voisi verrata Ruotsin laivoihin, mutta kaikki ainakin 3 kertaisina. Tippit ja verot lisättynä 25 taalaa. Mutta sillä sai vastinetta, jos jaksoi syödä.

Aamiaisia oli erityylisiä kansallisuuksien mukaan, Amerikka, Italia, Meksikko, Japani… Sitten oli tietysti pastoja, munakkaita, lihaa, lettuja… juomia, jälkkäreitä, muroja, snaksejä, kaikkea ja paljon. Alkoholijuomat piti maksaa erikseen, joimme kevyet Mimosat, koska siskoni kortille oli kertynyt bonusta. Täällä pitää olla kortti tai kuponki kaikkeen, niistä tosiaan saa etuja.

Tunnin istumisella sai mahan yli täyteen 5 tunnin ajomatkaa varten. Huoneeseen kamat kasaan ja check out. Siellä oli jonoja, koska huoneet piti luovuttaa 11 mennessä. Jono eteni nopeasti ja amerikkalaiset osaavat jonottaa.

Autoon ja matkalle kohti Arizonan Pagea. Pistäydyimme vielä isossa elktroniikkaa myyvässä Fry’s. Hirmunen halli täynnä tavaraa, hieman myös halpaa rääsää. Ostin kameroihin lisää flash muistikortteja 64 Gb, luokka 10, hinta 49,90 ja 32 GB, luokka 10, 24,90. Ostin vielä 2000 mA power packin 2,5 taalaa. Ihan totta, testasin toimikin.

Matka hyvällä tiellä oli mukava ajaa, vähän Vegasin jälkeen tie muuttui kaksikaistaiseksi ja liikennekin väheni 100 km päästä. Maisemat vaihtelivat preeriasta vuoristoon. Aina näkyi jossain erivärisiä vuoria.

Pysähdyimme kerran tankkaamaan ja hämmästykseksi polttoaineen hinta halpeni sisämaahan mennessä. Pysähdyimme myös pari kolme kertaa kuvaamaan, kun ei millään malttanut olla kuvaamatta komeita maisemia. Oli siellä muutakin, auton romuja kerättynä yhden kylän kupeeseen.

Ennen Pagea oli pato, komeassa maisemassa, tarttui kennolle. Motellikin löytyi helposti, muitakin oli tullut samaan aikaan, joten vähän jonotimme. Käppä oli iso, tupakeittiö, kaksi makkari leveillä sängyillä ja kylppäri. Pikkuisen nuhjuista, mutta kelpasi.

Kerkesimme vielä kuvaamaan Horseshoe Bendiin auringonlaskua. Piti vähän kiirettä, kun unohdin kameran, mutta onneksi paikka oli lähellä. Perille pääsyyn piti kävellä 2,5 km ison hiekkakukkulan yli. Pisti puuskuttamaan.

Paikka oli erikoinen. Hevosen kengän muotoinen sola, jossa kallio keskellä. Paikalla oli jo kymmenittäin kuvaajia. Me viimeksi saapuneet saimme tyytyä vaikeinpiin paikkoihin. Täällä tarvittais kalliokiipeilijän taitoja. Jyrkkä ja korkea reuna pisti kammoista jännittämään.

Pistin monopodin alle, 14 mm nokalle, tarkennus äärettömään, aika 100, aukko 4 ja loput hoitaa automatiikka, jota pitää tarkkailla kuvauksen aikana, ettei mene liian pitkäksi. Show view päälle, jotta voi työtää kameran lähelle reunaa, että suoraan edessä oleva jyrkänteen pohja näkyisi. Vähän hankalaa korkeanpaikan kammoisille jyrkänteellä.

Edessä oleva aurinko oli välillä pilvessä, mutta tumma pilvi toi lisää dramatiikkaa kuvaan. Heti auringon laskettua oli helpompi valottaa. Kotona nähdään tarkemmin, miten kävi. Nyt puhkuimme riemusta, kuvauksen jälkeen.

Kauppaan ja Pizza Huttiin syömään. Paikallisessa grilliravintolassa oli niin pitkä jono, ettei nälkäiset kuvaajat jaksaneet odottaa. Kello oli jo yhdeksän, 12 tuntia edellisestä runsaasta ateriasta. Makeat pizzat naamaan ja nukkumaan, huomenna kuvataan jo muuta.

_PK_9107
Täällä ei tarvitse olla yksin. Parhaat paikat olivat miehitetty.