Pulassa eka kerran
Lentokenttä oli pieni, auto saatiin parempi kuin varattu, Audi A3 automaatti. Ilta oli pimeä ja sateinen, kun lähdimme etsimään majapaikkaa. Ensin piti hakea avaimet ja sitten ajaa huoneistolle. Lähistöllä oli yksi pizzapaikka, josta ei saanut pizzaa, mutta hyvät lihamikserit ja risotot syötiin.
Huoneisto oli siistissä talossa lähellä merenrantaa. Mutta siitä ei paljoa keretty nauttia. Aamutuimaan lähdimme etsimään vanhasta keskustasta ruokapaikkaa. Sitä ennen kävimme tutustumassa roomalaisten rakentamaan ampfiteatteriin. Paikka oli auki jo sunnuntaiaamu kahdeksalta. Pienempi kuin Rooman vastaava ja vierailijoita muutama.
Avointa kahvilaa piti aamulla etsiä tinkaan. Löysimme rähjäisen grilliravintolan terassin, josta saimme kahvit ja toastit. Hyviä ja edullisia olivat. Ajomatkaa seuraavaan majapaikkaan oli kaksi tuntia. Tiet olivat hyvät. Loppumatka kiemurreltiin pitkin meren rantaa. Pysähdyimme pari kertaa kuvaamaan merta, joka vaahtosi kovan maatuulen kourissa.
Senj ja maatuuli
Pieni viehättävä satamakaupunki. Plodine ketjun kaupasta kävimme ostamassa aamiaistarpeet ja illan viinit. Prpicin rouva otti meidät ystävällisesti vastaan huoneistossa. Tarjosi kahvit ja teet, viiniäkin olisi ollut tarjolla.
Kämppä oli korkealla mäellä, josta hyvät näköalat kaupunkiin ja merelle. Tuuli vinkui ja kolisi katolla. Pistin kameran kohti auringonlaskua raksuttamaan time lapsea.
Ennen iltaa teimme pienen kierroksen kaupungilla. Kaikki oli keskittynyt pikkusataman ympärille. Kävin kuvaamassa satamalaiturilla maatuulen tyrskyjä. Tuuli oli pelottavan kova. Ravisteli autoakin, vaikka neljä juntturaa sisällä. Sain kunnolla pinnistellä, että pysyin paikallaan laiturilla.
Mietimme kovasti kehtaisimmeko lähteä mäeltä kaupunkiin syömään. Tuuli oli kova ja sateen uhka. Nälkä voitti pelon. Viidentoista minuutin kävelyllä olimme sokkeloisessa vanhassa kaupungissa. Pizza paikka löytyi helposti. Ruuat olivat hyvät ja päälle vielä sumpit brändillä. Ja takaisin mäelle.
Plitviche, luminen luonnonpuisto
Olimme katselleet jo toista päivää huolestuneina luonnonpuistoalueen säätä. 0-2 astetta lämpöä ja räntäsadetta. Päätimme kuitenkin noudattaa alkuperäissuunnitelmaa ja auton nokka kohti sisämaasta. Lämpötila putosi sitä mukaa kun nousimme vuorille. Tuhannessa metrissä oltiin jo nollassa ja räntää hipsi. Vastaan tuli lumisia autoja ja aura-autokin. Meillä ei tietenkään ollut etelän lomalla kuin kesärenkaat alla. Pian maisema oli aivan valkea. Samanlainen kuin Suomen takatalvessa, kun ajoimme Helsinkiin. Lunta maassa kymmenen senttiä. Onneksi tie oli sula.
Perillä päätimme, että kävelyt puistossa saa jäädä. Lunta maassa ja taivaalta tuli vettä ja räntää. Joimme kahvit ja söimme kikkuleivät ja takaisin autoon. Kelistä huolimatta parkkipaikka oli täynnä autoja. Teiden varteen ei mihinkään saanut pysäköidä, paikoin ei pysähtyäkään. Tässä parkissa sai puolituntista olla ilmaiseksi. Tämä luonnonpuisto on Kroatian suosituimpia matkailukohteita. Onneksi meillä oli vielä toinen samanlainen kohde odotettavissa.
Kohti Pakostanea ja Zadaria
Paluumatkalla lumi ja räntä loppuivat pian, koska nyt nokka oli kohti etelää. Osa matkasta nopeaa maksullista moottoritietä, 130 km/t. Pian olimmekin etsimässä viimeistä huoneistoa. Sitä ennen pistäydyimme Lidlissä, joita täällä on kiitettävästi. Opasteita kauppaan oli niin runsaasti, ettei sokeakaan onnistuisi ajamaan ohi.
Loppuloman asuntomme oli valkean talon ylin kerros satama- ja merinäköalalla. Ilmoitin isännällemme, että pääsemme tulemaan jo kahdelta, koska luonnonpuiston retki peruuntui. Löysimme talon helposti. Ensin katsoimme vähän kauhun ilmein valkeata taloa, jossa seinät kaipasivat uutta maalia. Isäntä ilmaantui portaita pitkin ja auttoi tavaroiden kantamisessa. Lidlin kassit kilisivät iloisesti.
Seuraava pikku kauhu tuli oven avaamisessa, kun puhdistus aineet haisivat niin voimakkaasti. Isäntä esitteli talon joka nurkan. Iso terassi ja olohuone keittiö. Kaksi kylpyhuonetta, neljä makuuhuonetta. Astioita ja muita härpäkkeitä joka lähtöön. Tiukkasi vielä dokumenttia ja minä tyhmänä, että mitä ihmeen dokumenttiä, no passia. Otti niistä kuvat ja turistiveron 1,5 euroa yö/hlö. Kämpän hinta oli viidelle yölle 675 euroa. Isäntä oli ajannut tänne 300 kilometrin päästä Zagrebista ja aikoi tulla vielä lähtöaamuna käymään.
Isännän poistuessa tutkimme paikat tarkemmin ja totesimme ne ihan kelvollisiksi. Pistimme kaikki luukut auki, että pesuaineiden hajut häipyisivät. Kaasuhella tulelle ja hampurilaispihvit tirisemään. Hyvät hampparit Lidlin tuotteilla tulikin. Pyörähdimme vielä tutkimassa sataman. Siellä oli monta ravintolaa ja erilaisia myyntikojuja pitkänä rivinä. Vuokrattavia veneitä ja katamariineja. Tämä paikka kolutaan vielä monesti, kun on aivan silmien alla.
Zadarin vanha kaupunki
Tutustuimme lähellä olevaan Zadarin vanhaan kaupunkiin. Forum aukiolla voi nähdä kiven murikoita keisari Aukustuksen ajoilta ja jos aihe oikein kiinnostaa voi poiketa arkeologisessa museossa, kirkon näköinen talo aukiolla.
Vanha kaupunki sijaitsee niemen nokalla. Autolle parkin löytäminen kaupungin muurien sisältä voi olla mahdotonta sesonkiaikaan. Mekin luulimme, että se käy helposti ja saimme auton väljään parkkiin poliisiauton viereen. Sitten tuli kadunlakaisija selittämään, että tämä on vain poliiseille. Onneksemme läheltä lähti auto ja saimme paikan. Kaupunki on täynnä pieniä kujia ja putiikkeja. Päivä oli lämmennyt sen verran, että pysähdyimme syömään suuret jäätelöannokset. Hintaa alle kaksi kymppiä. Kaupunki oli nähty parissa tunnissa. Viehättävä paikka.
Pysähdyimme vielä valtavan suuressa Supernova kauppakeskuksessa. Nyt kun ei ollut huippusesonki, niin liikkuminen ja pysäköinti oli helppoa. Netissä haukuttiin paikkaa sekavaksi varsinkin pysäköintiä, me emme sitä huomanneet.
Kauppa on pitkä pötkylä kolmessa kerroksessa. Kaikki maailman merkit. Olin jo vähän aikaa etsinyt Sketchers avokkaita, keveitä kenkiä, jotka sujahtavat jalkaan helposti. Täällä niitä löytyi useasta kaupasta. Suomessa hinta on 99 euroa, täällä 70 tehtaan omassa liikkeessä. Ja vastapäisessä kenkäkaupassa alennuksessa 43. Nyt ne on jalassa, mukavat.
Big Macit neljälle alle kaksi kymppiä. Tutustuin eka kerran tilaus- ja maksuautomaattiin. Olin nähnyt sen jo Roomassa. Sehän olikin helppokäyttöinen. Vain ketsupit jäi puuttumaan, eikä niitä löytynyt mistään. Rahalla ne olis vielä saanut, mutta olkoon.
Paluumatkalla kävimme paikallisessa Plodine kauppaketjussa. Siisti kauppa, halvat hinnat, mutta ei niin hyvä kuin Lidl. Sitten suurelle terassillemme auringon ottoon. Nyt se paistoi ja lämmitti.
Krka, luonnonpuisto
Tämä matka alkoi paremmin ja aurinko paistoi, tuulta vain nimeksi. Hyvät tiet veivät perille joutuisaan. Maksullinen parkki löytyi aivan laiturin vierestä. Laivat Krkasta lähtivät tasatunnein. Kun lähtöaika läheni, niin äsken autiosta kylästä löytyi jonoa tungokseen asti. Nousimme laivan ylätasanteelle, josta oli hyvä seurata kauniita maisemia ja kerjääviä joutsenia. Ne tosiaan tulivat kerjäämään ruokaa, vaikka syöttäminen on kielletty. Olis tehokkaampaa kieltää kerjääminen.
Parissakymmenessä minuutissa laiva oli perillä putousten alla. Reitti oli helppo kävellä. Alussa oli vain aika pitkä ja uuvuttava nousu. Matkan varrella oli myyjiä, vessoja ja levähdyspaikkoja. Neljän pulskan ukon venäläisryhmä oli vuoroin edessä tai takana meluamassa. Yrittivät ottaa kaloja kiinni paljain käsin, siitä sain pikku videon. Reitin varrella oli lukuisia hyviä kuvauspaikkoja ja vielä enemmän kuvaajia. Pikku jonotuksella pääsi aina kuvaamaan.
Laivalla takaisin satamaan ja koko matka kesti kaksi tuntia. Hyvä kohde, voi suositella. Paluumatkan kiersimme Sibenikin kaupungin kautta. Täällä Google maps ei osannut oikeaa teitä. Vei meidät sumppuun, josta selvisimme pikku peruutuksin.
Split ja poliisit
Matka Pakostanesta on noin 150 kilometriä, mutta syheröistä rantatietä pitkin kesti yli kaksi tuntia kahdella pysähdyksellä. Lähes koko matka näkyi meri oikealla ja rakennukset rannassa. Lopussa tie kiipesi vuoren yli ja määränpää näkyi jo kolmenkymmenen kilometrin päästä.
Pyrimme ajamaan vanhaan keskustaan. Kapealta yksisuuntaisesta kujalta käännyimme vasemmalle. Poliisi oli vastassa ja viittoili ajamaan tien reunaan bussipysäkille. Tästä ei saanut ajaa henkilöautolla kuin erikoisluvalla. Sitten tappelimme puoli tuntia maksutavasta. Meidän ihmeeksi poliisiauton takapenkiltä nousi tummatukkainen naispoliisi, joka puhui suomea. Oli asunut Suomessa useita vuosia. Saimme sakot selvitettyä, kun luovuimme vaatimuksesta maksaa pankkikortilla. Keräsimme 250 kunan kolehdin (34 euroa) ja pääsimme jatkamaan.
Sataa ripsi, eikä parkkipaikkaa löytynyt, joten päätimme käydä Vukovarskan ostoskeskuksessa ennen kotimatkaa. Kävelyä isossa kaupassa, parit tuliaiset ja Whopper ateriat Burger Kingissä, 152 kunea (20,5 euroa). Paluumatka A1 moottoritietä pitkin lyhensi ajoaikaa tunnilla. 100 kilometrin pätkästä veloittivat viisi euroa. Yllätykseksi näimme tien korkealta sillalta vilauksen Krkan kylästä, jossa olimme edellisenä päivänä.
Illalla juhlimme synttäreitä ensin aurinkoa ottaen terassilla ja lopuksi syöden kylän parhaassa ravintolassa. Tosi iso wienin leike, viinit ja muut lisukkeet neljälle sata euroa. Sadan metrin kotimatka meni jo iloisesti nauraen.
Aurinkoa Pakostanessa
Pidettiin välillä yksi lepopäivä. Tutustuttiin omaan kylään ja otettiin aurinkoa terassilla. Vähän tuli liikaakin ultraviolettia, nyt rinta ja maha hellänä. Kasvot viiskymppinen suojasi hyvin seitenkymppiseltä. Sen jälkeen oli hyvä katsoa mm-jääkiekon avauspeli Suomi – Kanada, Kakko voitti!
Automatka halki maan ja Pulassa jälleen
Viimeisenä päivänä ajettiin etelästä pohjoiseen. Päinvastainen matka tehtiin pikkuteillä, mutta nyt huristeltiin moottoriteitä. Hyvät tiet on Kroatiassa. Tiemaksut on kohtuullisia noin 5 euroa 100 km ja maksut hoituu myös pankkikortilla. Liikennettä ei ainakaan lauantaisin ole paljoa. Itävallan, Sveitsin ja Saksan rekkarit vilistävät ohi, vaikka ajaisi lievää ylinopeutta.
Pysähdyimme 430 km matkalla kahdesti. Rijekaan, joka on melko iso kaupunki vuoriston ja meren välissä. Iso kauppakeskus löytyi vaivoin. Siellä törmäsimme Reserved -kauppaketjuun, joka myy halpahintaisia ja mukavan näköisiä asusteita. 33 euroa shortsit ja paita. Lopuksi syömään pikaruokapaikasta, perunalohkoja ja broilerin siipiä, noin 2 euroa.
Viimeisenä kävimme tutustumassa Rovinjiin, merenrantakaupunki 30 km Pulan lentokentästä. Ihastuimme kaikki tähän kauniiseen vanhaan kaupunkiin. Jos olisimme tienneet tästä, niin yötä olisi oltu. Kirkko kohoaa keskipisteenä mäellä ja ympärillä vanhan kaupungin kapeat kujat täynnä putiikkeja ja ravintoloita.
Ajoimme Kroatiassa yhteensä 1500 km. Auton vuokrausta voi suositella. Tiet ovat hyviä ja ajokulttuuri on ihan hyvällä mallilla. Moottoritiet ovat erittäin hyvässä kunnossa ja muutkin päällystetyt tiet paremmassa kuin meillä Suomessa.
