Tätä Afrikan päiväretkeä oli suunniteltu jo monta kertaa. Etsimme netistä sopivaa matkanjärjestäjää. Niitä on paljon. Parhaiten meille sopi oman respamme myymä matka, hinta kohdillaan, hakivat ja palauttivat hotellille. Auto haki meidät Fuengirolan Mihaksen golfkentän vierestä ennen auringonnousua. Autossa kansainvälisiä turisteja ja espanjan ja englanninkielinen opas. Matka Tarifaan kesti pari tuntia ja päivä oli valjennut. Tarifassa olin käynyt parikertaa aiemminkin. Siellä on Euroopan paras surffi/purjelautaranta. Valitettavasti en surfaamassa vaan kuvaamassa.
Tulli- ja rajamuodollisuudet kävivät melko ripeästi. Lautta oli pienehkö verrattuna Suomen vastaaviin, mutta matkakaan ei ollut kuin alle tunnin tyynellä Gibraltarin salmella. Tangerin rannassa oli muodollisuudet vielä vähemmät. Käveltiin vain tullin ohi meitä odottavaan linja-autoon.
Kiertoajelu Tangerissa oli vähän pettymys. Meitä vietiin vain turisteille sopiviin kauniisiin kohteisiin ja myyntipaikkoihin. Ensin ajoimme kaupungin läpi kohoten korkealle mäelle, jossa näytti asustavan diplomaatteja ja muita parempi osaisia. Kaikki kaunista ja siistiä. Sitten laskeuduimme Cap Spartel puiston läpi hiekkarannalle. Pikku pysähdys näköalapaikalla ja seuraava kamelisafarilla.
Safarilla kimpuumme kävi hopearannerengasmyyjät. Pyyntö oli 5 euroa, mutta aikansa tingattua kympillä sai neljä. Kauppiaat olivat ystävällisiä ja leppoisia, aivan erilaisia kuin välimeren itärannalla.
Kauppiaiden piirittäminä
Palasimme samaa reittiä keskustaan. Basaarien läpi pikkukujille, jossa kymmenet myyjät vaanivat. Meillä oli taskut täynnä karkkeja, koska oli kerrottu, että täällä roikkuu perässä kerjääviä pikkulapsia. Ei nähty yhtään. Rupesin jakamaa karkkeja myyjille. Yksi yritti myydä taas rannekorua vitosella. Minä puolestani ehdotin vaihtoa karkkeihin. Nyrkillisellä karkkeja ja yhdellä eurolla kaupat tuli. Myyjä meni iloisena kertomaan ja näyttämään saalistaan kolleegalle.
Restaurant Hamadi
Ensimmäistä kertaa marokkolaisessa ravintolassa. Sisustus minun skandinaaviseen makuun hirveä, mutta ei haittaa syömistä. Naapuri aitiossa loi eksoottista tunnelmaa nelimiehinen orkesteri istuen korokkeen lattialla naureskellen ja soittaen omituista musiikkiaan.
Ensin tuli pöytään juomat, olutta 2,50€ pikkupullo jotain paikallista, ihan juotavaa. Punaviini 12€, sekin paikallista, eikä hassumpaa.
Tarjoilija esiintyi rempseästi ja särki lasin, sirpaleita lensi pitkin pöytää. Tarjoilijoita ja muuta henkilökuntaa pyöri lattialla tiheässä. Yksi tuimannäköinen huuteli omituisella kielellään kaikkien perään. Täällä ei ammattiliitot ja kolmikanta juhli. Keitto oli ihan syötävää, heittelimme paikallista leipää sekaan. Sitten tuotiin pari lihapötkylää vartaissa. Jäimme ihmettelemään mitäs näiden kanssa. Kohta tuli lautanen kuskusriisiä ja kanaa. Vedimme pötkylät sekaan.
Vähän väliä kävi tarjoilijat pullojen kanssa myymässä lisää juotavaa, vaikka näkivät, että entisetkin on vasta puolessa.
Ruoka oli ihan syötävää, mutta minä en ihastunut. Hassunkurinen punalakkinen orkesteri pani parastaan. Se loi eksoottisen tunnelman.
Lopuksi tuli minttuteetä ja joku pikkuruinen makea kakkara. Nekin pystyi syömään. En tiedä mitä tämä lysti maksoi, koska olimme järjestetyllä päivämatkalla Espanjasta.
Sitten takaisin kapeille kujille. Myyjäpojat odottivatkin ovella nauravina rihkamiensa kanssa.
Matto-, hajuste- ja korukaupat
Kun tämä oli valmismatka, niin järjestäjät olivat sopineet kauppiaiden kanssa esittelyistä, joissa olimme sponsoreina. Ensin mentiin johonkin kemikalikauppaa, jossa myyjä kehui rohtojaan. Jokunen turisti löysikin sopivia hajuja. Sitten suureen matto- ja korutavarataloon. Jo ovelta yrittivät vielä kädestä pitäen surman suuhun. Me kävelimme tiukasti eteen päin katsoen ohi oppaan perässä. Mitä nyt minä vähän kameran kanssa pelehdin. Meidät istutettiin suuren huoneen penkeille ja sitten alkoi mattojen myyntiesittely. Viisi ukkoa kantoi erilaisia mattoja eteemme. Kertoivat jotain mattojen erinomaisuudesta, en ymmärtänyt mitään.
Ei tullut mattokauppoja. Päivä oli jo pitkällä. Peräkanaa puikkelehdimme pikkukujia pitkin satamaa kohti. Parvi kauppiaita roikkui rihkamineen edessä, sivulla ja perässä. Linja-auto odotti aukiolla ja myyjät kaikkosivat kujilleen.
Paluu sujui yhtä joustavasti ja olimme hotellilla ennen happy hourin loppua. Vähän jäi matkasta valju tunne. Odotin enemmän eksoottista Afrikkaa, mutta meille haluttiin näyttää vain kaunista. Kovin oli Välimeren eteläranta samanlainen kuin vastaranta. Näin lyhyt etäisyys ei voi olla vaikuttamatta.
