Tänään oli matkan ensimmäinen ajoetappi. Matkaan lähdettiin tukevan aamiaisen jälkeen klo 11. Ensin suunta Montereyhyn, jossa Jimmy Hendrix poltti ensimmäisen kerran kitaran. Ajoimme länsi-rannikon kauneinta tietä California Highway 1. Pacific Coast.
Alkumatka oli isoja 4-5 kaistaisia teitä ja minä olin ratissa. Jeepin kulmat ja peili eivät ole ihan hallinnassa, heti alussa kaistaa vaihtaessa törttöilin auton eteen, kun lähellä ajava oli kuolleessa kulmassa. Ei käynyt mitään, mutta hyvä opetus jatkoon.
Liikenne oli tavan mukaisen vilkasta. Tässä alkaa pikkuhiljaa oppimaan maan tavoille. Paras on ajaa keskimmäisiä kaistoja, josta on valmis vaihtamaan kaistaa molempiin suuntiin.
Muutama erikoinen piirre, vasenta kaistaa ei saa ajaa yksin, jos salmiakkimerkki (car pool), se on tarkoitettu kimppakyydille. Sitten on risteyksiä jossa on kaikissa stop merkki ja jokin luku 2-4, kaikkien on pysähdyttävä, mutta ensin tullut jatkaa. Tähän on vähän totuteltava.
Monterey on pieni merenranta kaupunki, jossa pidetään ne kuuluisat Jazz festivaalit. Menimme satamaan, jossa oli paljon sukeltajia ja merleijonia, jotka haisivat hirveälle. Tosi nätti ja viihtyisä paikka.
17 Miles Drive, Bebble Beach
Montereystä alkaa kuuluisa 17 Miles Drive. Pieni kaunis lähellä rantaa kulkeva näköalatie, jossa on parikymmentä näköalapaikkaa. Tien toisella puolella on Amerikan golfkenttien ykkönen Bebble Beachin kolme kenttää.
Pisteillä voi tarkkailla ja kuvata eläimiä ja meren rantaa. Lintuja, oravia merileijonia ainakin nähtiin. Tie maksu on 10 taalaa, mutta varmasti nähtävää koko rahan edestä. Reitin lopppäässä on Lounly Sypres, joka on kuvatuin puu maailmassa.
Reitin päätepisteessä ohitetaan Bebble Beach Linksin klubirakennus. Me ei ohitettu, ja mukaan tarttui liikaakin matkamuistoja.
Alkupätkä oli hidasta ja rupesimme laskemaan, milloin ollaan Morro Bayssä, josta on varattu huone. Tässä vaiheessa pistimme naviin päämäärän ja kiihdytimme vauhtia. Alkoi vähän kummastuttaa suunta ja miksi meri on väärällä puolella. Ajettiin muutama maili, kun huomasimme, että navi oli valinnut nopeamman reitin, ei rannikkotietä. Käännös ympäri ja takaisin hitaalle.
Matkan varrella oli useita näköalapaikkoja, joihin pysähdyimme. Sen verran mokasimme, että merinorsupaikalla oli jo niin pimeää, että emme saaneet kuvia. Morro Bayhin saavuttaessa oli pilkkopimeää.