Hotelli oli erikoinen sekoitus tyylejä, Villen mielestä kuin kauhuelokuvasta. Aamiainen oli runsas ja amerikkalainen, munakasta, lihapullia, muroja, kahvipullia, vohveliprässi, siirappeja ja muuta makeaa. Syötiin reippaasti ja paljon.
Lähdimme hotellin parkista klo 10, ajateltiin, että nyt olemme perillä ajoissa. Ennen lähtöä tyttö kiikutti autolle unohtamani collegen, ripeää toimintaa.
Ensimmäinen tankkaus. Olimme miettineet, mitähän polttoainetta auto käyttää. Kortissa luki G, gasoline, olikohan se bensaa? Luottokortti automaatiin, ensin kysyy zip koodia, tiesimme tämän, sinne voi naputella mitä hyvänsä. Sitten pin-koodi, ok., mutta sitten ei käy, mene kassalle. Ystävällinen kassa tyttö pyysi kortin ja käski tankkaamaan. Kysysyimme vielä, mikä bensa käy tuohon autoon, halvin, hyvä. Loppu sujuikin normaalisti.
Navigaattorin kanssa meillä oli ollut vähän ongelmia, pyrki viemään aina väärälle nopealle reitille. Pari kertaa lähti viemään väärään suuntaan, mutta onneksi suuntavaisto ja kännykän karttaohjelma pelasti tilanteen. Ei mennyt montaa mailia ja minuuttia hukkaan kalliista matka-ajasta. Pysähdyimme kerran syömään Beach Villagessa sandwich California Style. Paikka oli tosi viehättävä vanhoine tavaroineen.
Jatkoimme Ca Route ykköstä pitkin, joka nyt oli yhdistynyt 101 Highwayhin. Maisema ja tie muuttui melkoisesti alkumatkasta. Tie ja liikenne oli isompaa, eikä nyt menty koko ajan rantaa seuraten. Asutustakin oli paljon, jota alkumatkasta ei ollut juuri ollenkaan. Viimeinen sata kilometriä oli taas mukavaa rantatietä.
Pysähdyille ”tutuille” paikannimille, Santa Barbara, Ventura, Malibu. Näitä nimiä on käytetty monessa urheiluvälineessä. Etsimme paikkaa, jossa vois kuvata surffaajia. Pysähdyimme parissa, jossa oli lautoja auton katolla, mutta ei ketään vielä vesillä. Pysähdyimme myös Venturan Missile Parkissa, jossa oli USA Armyn lentokoneita ja ohjuksia näytillä armeijan lentokentän vieressä.
Sitten huomasin surffareita vesillä, auto tien varteen, pitkää putkee kameraan ja asetukset kuten lintukuvaukseen. Ensin kuvasin varjosurffaria, jolla keliä riitti. Aalto surffari odottivat parvena kuin hylkeet seuraavaa aaltoa. Sehän tuli ja sain napsittua ihan kelpo kuvia.
Sitten tuli pikkupoika ja sanoi, että on vartija auton luonna ja auto on väärässä paikassa. Meidän auto olikin alueella, jossa oli punainen reunus kivessä. Onneksi ei vielä lappua ikkunassa, autoon ja pakoon. Täällä on paljon erikoisia kieltoja kylteissä teiden varsilla, niistä myöhemmin.
Rupesimme miettimään mitenkähän onnistuu hotellin ja parkkipaikan löytäminen suurkaupungissa. Vähän se etitytti, kun osoite oli eri kadulla kuin sisäänkäynti. Mutta löytyi kuinten helposti. Ajoimme auton suoraan lähellä olevan parkkitalon halliin. Hotellikin olisi sen tehnyt puolestamme, mutta kun ei löytynyt etuovea.
Aula oli näyttävä ja huonekin hyvä, isot korkeat kingsize sängyt. Vähän tyntui liian lämpimältä, pistimme kattohyrrän pyörimään. Suunnitelma illasta. Tuntia ennen auringon laskua rannalle kameroiden kanssa, vähän puseroa mukaan.
Kuvaukset sujuivat hyvin laituri ja maailmanpyörä silueteiksi eteen, muutama palmu ja rullalautailija, juoksija, kävelijä tai muuten hosuva lisäksi, siitä se lähtee. Ainut hankaluus, että kamera on laitettava aivan maanrajaan, ettei alaosan tummaa tule liikaa. Ei ollut kuiluetsintä, enkä viitsinyt ruveta makaamaan, vaikka olisi sekin ollut mahdollista. Tästä tuli se oppi, että kamera jalustalle valmiiksi oikeaan suuntaan ja kaukolaukaisin töihin. Olisihan nämäkin vehkeet ollut mukana, mutta äly ei. Toivottavasti otin oppia.
Sitten tyyväisenä takaisin hotellille, yhden baarin ja oluen kautta. Varokaa tätä olutta, ei maistu millekään. Huomisen suunnittelu alkaa, vaikeita kohteita saavuttaa, paljon googlaamista, jos aikoo onnistua, siitä myöhemmin.
