Matka Sunnyvalesta San Franciscoon käy mukavasti junalla reilussa tunnissa. Eikä edestakainen lippukaan maksanut kuin kympin, kunhan sai näppäiltyä oikeat asemat oikeassa järjestyksessä. Onneksi oli paikkaustoiminto.
Kankesimme vauhdilla junaan, että pääsisimme istumaan. Kiinalainen herrasmies aloitti hämmästykseksemme keskustelun. Junissa ei juuri keskustella. Toivotteli lopuksi hyvät päivät ja poistui Palo Alton asemalla, jossa sijaitsee Standfordin yliopisto, tais olla joku sieltä.
Nämä seudut ovat piilaakson sydäntä ja sen huomaa. Kaupungit ovat siistejä ja rakennukset uusia. Ihmiset nuoria, hyvinvoivia, autot eurooppalaisia ja japanilaisia, on tietysti amerikkalaisiakin, mutta vähemmistössä. Täällä tienataan. Eurooppaan verattuna it-ammattilainen saa tuplapalkan. Siksi tänne on tunkua joka paikasta ja valikoituu parhaat.
Lähempänä Friscoa on radan varressa teollisuutta ja slummiasutusta. Päätepysäkiltä piti ottaa vielä linja-auto, joka pysähtyi valoihin viittaamalla. Matkat maksaa vain 2,25, multa ottivat vain 0,75, olenhan seniori, mutta vaihtorahaa ei saa takaisin, taala meni.
Menimme Piers 33:een, josta lähtee laiva Alcatraziin. Liput linnaan on ostettava ajoissa netistä. Nytkin seuraavat liput saisi vasta lauantaiksi ja oli vasta tiistai. Olimme ostaneet liput jo runsas viikko sitten, koska tästä oli varoitettu. Silloinkin ensimmäinen vapaa oli tämä tiistai. Alcatraz liput
Yksi humalainen mies, jolla oli Himin paita päällä yritti jututtaa meitä kaikilla germaanisilla kielillä, me vastasimme aina suomeksi, emmekä paljastaneet muuta. Aikansa yritettyään luovutti. Täällä näkyy paljon kerjäläisiä ja muita erikoisia hamppareita. Las Vegas tarjoaa ilmaisen bussikyydin kodittomille tänne, jossa heillä on ehkä paremmat oltavat. Kukapa kurjuutta haluaisi omille nurkilleen.
Linnareissulaivalta oli hyvät näkymät Golden Gatelle, kamerat esiin. Päivä ei ollut kovin lämmin eikä täällä meren läheisyydessä yleensäkään, joten takkia päälle.
Pyörimme linnan joka kolkassa, mihin pääsi. Koska oli lokkien pesimäaika, joitakin kohteita oli kiinni. Näkemistä oli oli paljon, sellejä, eristyssellejä, pakoreittejä, vartiohuoneita, vartiotorni, hoitohuoneita, sairaala, ruokala, kirjasto, kuvia vangeista…
Keskityin kuvauksessa yksityiskohtiin, oviin, lukkoihin, pölyisiin kaltereihin, tuskinpa mitään erityistä sain kennolle, aika näyttää.
Bookstoressa oli tavanomaista krääsää, t-paitaa, magneettia, kirjaa, tuoppia. Mutta jotain mielenkiintoistakin, replikoita vankien peltisistä ruokailuvälineistä. Ostin vain magneetin, on tullut ostettua niin paljon turhaa.
Paluulaivamatkalla on mahdollisuus kuvata keskikaupungin pilvenpiirtäjät, jotka tänne lahdelle näkyvät hyvin.
Paikallisessa Rock Cafessa Ipat ja smoke burgerit. Hyvää ja kallista, hinta tippeineen kolme kymppiä. Silmiin osui seinältä Stingin paita ja kitara. Hard Rock Cafe San Francisco
Sitten metrolla keskustan kautta katsomaan gabel caria, jonka näinkin vilaukselta. Ja sieltä graffitialueelle. Mission District kaupungin osassa on kadunpätkiä, joita oikeat taiteilijat ovat koristelleet. On jokin kaupungin projekti. Nyt oli töissä taiteilijoita. Parhaat graffity alueet
Metrolippuja ostaessa oli paikallinen kerjäläinen neuvomassa, miten lippu ostetaan, tippien toivossa. Hyvin neuvoikin ja sai tipit.
Kävelimme värikkäitä korttelin pätkiä muutaman kuvaten kaikki teokset. Se oli siinä ja kiireellä rientäen takaisin, ensin metrolla sitten kävelle ja perille ajoissa. Juna lähti 19.30 ja perillä olimme 21.15. Oli vähän hitaampi paikallisjuna, joka pysähtyi joka asemalla. Turistin työpäivä tuli täyteen, yli 12 tuntia. Kova homma.
Huomenna viimeinen täyspäivä täällä, aiheena Napa Valley.