Aamulla lähtö oli jo klo 8, sitä ennen pakkaaminen, aamiainen, laukut respaan, josta ne viedään samaan. Me lähdimme omaa reittiä ensin katselemaan paikallisia veden eläimiä. Ensin lähestyimme pingviinejä. Pari pientä pingviiniä istui kivellä, kiertelimme ja kaartelimme, sitten näkyi pari isompaa ylempänä.
Minulla oli kamerassa 70-200 millinen, niin pääsin jo aika lähelle. Totesin, että pitäisi olla vielä valovoimaisempi ja pitempi, näissä ainutlaatuisissa paikoissa se olisi tarpeen. Aina piti muistaa, kun kohde vaihtui, muuttaa asetuksia. Liikkumattomana kohteeseen ei käy samat kuin lentävään lintuun. Kumpiakin tuli yhtäaikaa kuvattua. Mutta sain hyviäkin ruutuja.
Sitten kiersimme laavakivisen luontopolun. Näimme runsaasti merileguaaneja, lintuja, mangrovemetsää, sitten tulimme kapealle kanjonille, jossa ui kymmeniä parimetrisiä haita. Olivat jääneet laskuveden ajaksi vangiksi kapeaan kivisolaan.
Lopuksi menimme vielä snorklaamaan pikkulaguunille. Minullakin oli välineet, mutta ensimmäinen henkäisy toi meriveden suuhun. Suu osa oli rikki. Tyydyin snorklaamaan ihan rannan tuntumassa, näin pohjaa ja pikku kaloja. Viiksien vuoksi silmikkokin vuoti ja sitä piti tyhjentää koko ajan.
Muut oppaan perässä sukelletaneet näkivät merikilpikonnia ja -leguaaneja. Olivat aivan täpinöissään, kun pääsivät maalle. Veneeseen odottamaan toista ryhmää. Olivat myöhässä ja aika taulu oli tiukka.
Sitten satamaan tullimuodollisuudet ja pikkuveneellä isompaan paattiin. Se olikin isoin matkalla perässä kolme isoa moottoria.
Alkumatkalla merellä oli hieno aurinkoinen sää, melkoinen tuuli ja korkeat aallot. Miehistön mukaan 4-5 metriä. Se pompotti venettä lujasti, samalla yritin kuvata matalikon sortuvia aaltoja.
Välillä kuvasin fregattalintuja, kondoorikotkaa ja muita pienempiä tuntemattomia. Taisipa olla alkumatkasta pelikaanejakin.
Satamaan tulo, muodollisuudet ja syömään lounasta klo 14.45. Sieltä Darwinin museoon ja kierros siellä. Näimme sukupuuttoon kuolevia yksilöitä alkuperäisistä jättiläismaakilpikonnista, joilla on satulan muotoinen kilpi.
Kävimme myös museon sisäosatolla, jossa oli aiheeseen liittyvien matkamuistojen myymälä. Ostin t-paidan, jolla osallistuin ponsoroimaan museon rahoitusta.
Sieltä ensin kauan odotetulle oluelle ja syömään ravintolaan. Tullessa sattui hauska kommellus. Ravintolassa meitä vastaan tuli japanilainen mies ja Jari kysyi pöytää.
Yritti ensin selittää, ettei ole henkilö kuntaa, mutta vaihtoikin roolia lennosta ja alkoi esittää tarjoilijana, vei pöytään ja toi ruokalista. Hänen suuri pöytäseurueensa ulkoi naurusta ja meilläkin oli hauskaa.
Sen kunniaksi söimme Jarin kanssa Teriyaki tonnikalaa. Hyvää olikin. Japsi kävi vielä välillä kysymässä, miten menee ja taas naurut. Lähtivät nauraen ja vilkuttaen pois, sai pari kuvaakin tilanteesta.
Loppuillan etsimme reittiä hotellille ja kysyvä löytää. Kävimme vielä istumassa pihan patiolla jututtaen opastamme. Kertoi hurjia juttuja etelä-Amerikan kokemuksista nuoruusvuosinaan. Lupasimme olla niistä vaiti.
