Taidetta läheltä museokortilla

Pistin museokortin ansaitsemaan. Kaiken maailman museot on koluttu, mutta lähialueen ovat jääneet käymättä. Ei tällä alueella niitä monta olekaan, yksi Lapinlahdella ja neljä Kuopiossa. 

Kuopion taidemuseo on käymisen arvoinen. Ihan keskellä kaupunkia, kirkon kupeessa tyylikäs rakennus. Sisätilatkin mukavasti kiertelevät pitkin rakennusta, ei yhtä suurta salia. 

Kuopion taidemuseo on helposti saavutettavissa keskellä kaupunkia.

Alakerta on vaihtuville näyttelyille, nyt paikalla oli nykytaiteen biennaali Itä-Suomessa. Täällä saa kokonaiskuvan tällä alueella kokeneiden ja nuorten taiteilijoiden nykytaiteesta. Teokset puhuttelevat väreillä ja muodoilla tai saa sanattomaksi. Näitä on niin vaikea arvottaa. Kyllä minäkin tuon tekisin, mutta en kellekään näyttäs.

Nykytaidetta kahden vuoden välein Itä-Suomesta.

Yläkerrassa oli pysyvät näyttelyt. ”Kuopion taidemuseon kokoelmia esittelevä laaja näyttely otsikolla Taiteilijan katse esittelee valikoiman taidemuseon kokoelmista, joihin kuuluu noin 7000 teosta. Esillä on taidetta suomalaisen kuvataiteen alkuvuosikymmeniltä nykypäivään” , kertoo museon nettisivut. Näitä oli jo helpompi arvioida. Suomalaisia tunnettuja taiteilijoita. Jos ei ole käynyt, kannattaa käydä.

Taiteilijan katse, kulta-ajoita nykypäivään.

Tiesin missä VB on, siellä Puikkarin vieressä. Ja sinnepäin oltiin menossa. Ihan varma en ollut tarkasta paikasta, joten pistin paikan Googlen karttahalkuun ja sinne reitti. Aha, on muuttanut. Lähdimme kävelemään takaisin keskustaan. Tässä se pitäs olla Aapelin kohdalla. Ei löytynyt. Uusi etsintä Googlesta. Eihän se oo muuttanut siellä entisellä paikalla. Olin vaan sössinyt se edellisen haun.

Ikonit- oikeudesta olla olemassa.

VB:ssä oli Ikonit -näyttely oikeudesta olla olemassa. Isoja näyttäviä vedoksia, kuvissa vammaisia nuoria. Milloin barbina peilin edessä tai kuninkaana lojumassa divaanilla. Lavastettuja studiokuvia down-syndroomaa potevista nuorista. Ikonit on ruotsalaisen Fotografiskan suurin koskaan toteuttama projekti. Tällä Fotografiskalla on näyttelytila myös Tallinnassa, jossa voi tutustua mm. Trumppiin. VB on aika pieni tila, johon ei paljon sovi eri näyttelyitä. Toisessa huoneessa oli Pekka Elomaan työryhmän visiot taiteesta mm. muotokuva Pertti Kurikasta.

Lapinlahden Eemil, näin lähellä ja nyt vasta eka kerta. Paikka sisälsi pari yllätystä. Siellä ei ollut muita Halosten sisarusten teoksia kuin Eemilin, pettymys. Toinen mieluisampi yllätys, molempien vaihtuvien näyttelyiden taiteilijat olivat paikalla.

Kauniit pilvet uuden taidemuseon yllä.

82-vuotias Pauli Martikainen kertoi olenvansa paikalla viimeistä kertaa, muuttaa huomenna Ylöjärvelle. Näyttelyn nimikin oli sattuvasti ”Livohka”. Kertoi, hieman empien, tehneensä taidetta jo neljäkymmentä vuotta. ”Katso tuota klovnia, vain musiikki puuttuu.” Oli tehnyt taidetta laidasta laitaan. Ensin perinteistä ja sitten absraktimpaa. Värit ja muodot, siitä se syntyy. Vieläkö maalaat? ” En enää, pitäs olla kaiken tässä saatavilla”. Ja pyöritti käsiä ympärillään. ”Katso ikkunasta tuota kalliota, siellä on taidetta”.

Viimistä päiviä Lapinlahdella (30.10.19) ja sitten Livohkaan Ylöjärvelle.

Alakerrassa oli Juha Kuosmanen ja ”Selviytyjät – kuvia ajasta”. Juhan työt olivat kuin valokuvia. Kauempaa luulinkin, että hän on valokuvaaja. Mutta kertoi, ettei perusta valokuvaamisesta. Hän etsii aiheet, muodot ja rajauksen kameralla. Mutta itse työ tehdään maalaamalla. Usein myös lisäämällä aineksia useammista kuvista tai omista visioista. Pensselillä sanoi tekevänsä, ei käytä ruiskua. Siveltimen jälkeä oli vaikea erottaa, niin tarkkaan oli väriä tupsuttanut. Kyllä kannattaa valokuvaajienkin käydä katsomassa, miten taidetta tehdään. Nämä olisivat pärjänneet valokuvinakin kilpailuissa.

”En valokuvaa, maalaan valokuvia”, Juha Kuosmanen.

Yläkerran toisessa näyttelyhuoneessa on Eemil Halosen kokoelmanäyttely Taiteilija tie. Tuottelias on ollut Eemil. Varastossakin, jonne lasiseinän läpi näki, oli kymmeniä töitä. Kaikkiaan Halosen töitä on säätiöllä satoja, joita konservoidaan edelleen näyttelykuntoon.

Säästöä tuli museokortilla yli kaksi kymppiä. Mutta ei se raha vaan se elämys!