Tämän piti olla viides ja viimeinen matka Norjaan. Vain Narvik-Nordkap välinen ranta oli kuvaamatta. Näin suunnittelimme etukäteen, mutta sää sotki suunnitelmat.
Tromssan ja Hammerfestin seudulle luvattiin sadetta koko viikoksi. Joten päätimme mennä Skibottenin kautta suoraan Nordkappiin. Suomen puolella sadetta riitti kotipihasta Kilpisjärvelle.
Ensimmäinen yö oltiin Pellossa ja sitten Kilpisjärven kautta Norjaan. Pysähdyimme Kilpisjärvellä kauppaan pikku puutteita täydentämään. Kaupan parkki oli täynnä norjalaisia autoja. Olivat ostamassa Pirkka olutta ja lihaa, jotka ovat Suomessa halvempia.
ENSIMMÄINEN YÖ NORJAN PUOLELLA
Vain muutaman kilometrin Kilpisjärven jälkeen alkoivat maisemat muuttua radikaalisti, lumihuippuisia vuoria, pitkiä meren rantoja, pieniä kalastajakyliä. Ajoimme pari tuntia rannikkoa pitkin ja pysähdyimme mukavan näköiselle Steinvikin rannalle. Sadekin lakkasii ja vaihtui auringoksi, se tiesi hyvää kuvausillalle.
Pistimme teltan pystyyn, ruoka tulelle ja odottamaan auringon laskua. Saimme kuvat kortille ja yöksi oli luvassa vielä revontulet. Ne olivat vaatimattomat, mutta sain kokeiltua uutta harmaasuodinta merellepäin pysäyttäen laineen sumuksi, toimi.
Seuraavana aamuna suuntasimme suoraan Nordkappiin, matkaa 400 km ja ajoaika n. 6 tuntia. Pysähdyimme kerran syömään ja kerran kuvaamaan. Kuvauspaikka oli hieno Porsangerin vuonon lahti, jossa oli takana muinaisrantoja. Ranta oli täynnä pieniä kivikasoja, porojakin ilmestyi kuvattavaksi. Ilma oli onneksi aurinkoinen.
NORDKAPP
Nordkapp sijaitsee saarella, jonne on rakennettu 6,8 km tunneli. Nordkappin rakennukset näykyivät jo kaukaa. Ennen olimme kiertäneet kaukaa tämän turismille pyhitetyn paikan. Samanlaisia nokkia löytyy viereisiltäkin niemiltä, mutta tämä on pohjoisin, joka kiinnostaa turisteja. Tosiasiallisesti vieressä oleva Knivskjellodden on vielä pohjoisemmassa, mutta on vaatimattoman näköinen, eikä sinne ole tietä. Sinne on n. 10 km vaellusreitti, mutta nyt ei viitsitty sitä tehdä.
Suosion ansiosta tänne on pääsymaksu 250 NOK, 27 euroa, tämän päivän kurssilla. Siis aika paljon verrattuna, mitä sillä saa. Iso parkkialua, paljon autoja ja turisteja. Suuri myymälä- ja ravintolarakennus, jonka alle on kaivettu paikan historiaa esittelevä museo ja auditorio.
Paikalla on pitkät perinteen. Se tuli kuuluisaksi, kun englantilainen tutkimusmatkailija Richard Chancellor kiersi sen vuonna 1553 etsiessään koillisväylää. Sen jälkeen siellä on käynyt jo 1800-luvulla monenlaisia kuninkaallisia turisteja. Näistä on museossa esimerkkejä.
Niemen nokalla olevaa maapallohäkkyrää kuvasivat kaikki, selfie, hyppy ilmaan, voiton merkki, maailman halaus, ryhmä, kaikkea mahdollista kokeiltiin. Vain päälle kiipeävät nuoret miehet puuttuivat. Minä otin ilon irti toisten riemuista ja kuvasin heitä.
Tulimme paikalle viiden maissa, sopivasti odottamaan auringonlaskua. Sää suosi kuvausta, vain kylmä tuuli vähän vilutti (aivan oikein tuo toinen konsonantti on l eikä t). Katselimme sopivaa teltan paikkaa. Yksi teltta olikin pystytetty kiviaidan taakse. Meillä oli sellainen haave, että kuvaisimme revontulet täällä.
Aurinko laski pilveen, mutta pilvien välistä pilkotti hienot säteet mereen. Kontrasti ja dynamiikka olivat tiukoilla. Otin paljon hdr-kuvia, jos niistä saisi molemmat päät oikein. Sää kylmeni koko ajan ja meren puoleinen taivas meni pilveen, joten reposille tuli hyvästit.
Lähdimme illan pimetessä etsimään teltan paikkaa. Edessä oli pyöräilijä, joka eteni niin nopeasti, että emme voineet ohittaa mutkittelevassa laskussa. Osoittaa kovaa kuntoa ja tahtoa pyöräillä näissä maisemissa kaikki varusteet mukana. Löysimme pian leiripaikan, jossa oli varoitus, että olkaa siististi, tässä on juomavesialue. No, me oltiin, niin kuin aina ollaan.
Oli superkuuyö. Kuvailtiin sitä vähän aikaa ja odotettiin ihmettä, taivas auki ja revontulet. Ei tullut.
KOHTI TUTTUJA MAISEMIA
Aamulla starttasimme aamiaisen jälkeen kohti Honnigsvågia, joka on samalla Magerøya saarella. Ajoimme pienessä vesisateessa kaikki kylän tiet videoiden ja pari kertaa pysähtyen kuvaamaan. Tyypillinen kalastajakylä, jossa ei paljon ihmisiä eikä autoja ole tiellä. Missä lieneevät päivällä, töissä, koulussa… Magerøya saaren sisälläkin ennen Honningsvågia on 4 km tunneli, jonka kautta ajetaan saarelle tulevaan tunneliin.
Paluureitillä koko matereen puoleinen ranta oli pilvessä ja sateessa. Pysähdyimme pari kertaa kuvaamaan valaan otsan näköistä niemenkärkeä, joka oli osittain sateen sisällä ja näkyi vain hieman.
Posangerin vuonon pohjan levikkeelle pysähdyimme syömään. Ihmettelin mikä ruskea vilahteli rantapusikossa. Pikku kettu, joka oli niin utelias tai kesy, ettei pelännyt meitä juuri olenkaan. Menin kameran kanssa lähemmäksi ja kettu teki samoin. 70-200 millistä ei voinut enää tarkentaa niin lähelle. Vähän jopa huolestutti, tuleeko se puremaan ja tarttuttamaan jokin taudin. Kettu nimittäin suki itseään välillä vimmatusti. Siinä se pyöriskeli ihan rauhassa. Kävin välillä vaihtamassa kameran ja kettu odotti kiltisti. Tämä oli mukava yllätys ennen ruokaa.
Sitten suunnistimme kohti Gamvikia, Slettnesin majakalle, jossa olimme käyneet 2011. Alkutaipaleella ylitetään vuonojen välissä oleva ylänkö. Siellä kulkee Børselva joki, välillä tosi syvässä uomassa. Edellisellä riessulla kuvasimme rotkoa, mutta nyt kävimme vain heittämässä sinne vedet. Tällä auleella oli myös runsaasti kuolleita vaivaiskoivuja, joita ihmettelimme myös edellisellä reissulla. Mittarimadon tekosia. Ruskaa ei juuri ollut, mutta tupasvillaa sitäkin enemmän.
Ajoimme ohi Mehamnin ja Gamvikin suoraan Slettnesin majakalle. Ilta oli jo pimenemässä, tuuli yltymässä, joten teltta pystyyn äkkiä. Meillä oli valmis teltan paikka, harmiksi se jäi poikittain tuuleen, ei siihen sitä muuten saanut. Myrskynarut kireälle, ettei lähde tuulen mukaan.
Taas oli tulossa pilvinen yö, joten reposet ja tähdet sai unohtaa. Myöhäisilta kuvattiin makajan valoa ja Hurttigrutenin ohitusta.Aamulla tuuli edelleen ja teltta oli ihan vinossa, tuulenpuoleiset narut olivat pettäneet. Pari telttakaartakin vääntynyt, onneksi ei poikki. Teltta kasaan ja kuvaamaan merta, rantaa ja majakkaa. Täältä oli jo kuvauskokemuksia edelliseltä kerralta. Yritin löytää entisiä kuvauskulmia ja parannella kuvausta. Se oli turhaa löytyi parempi ja vähän uutta näkemystä. Sää ratkaisee kaiken kuvauksessa tai siis valo. Pilvisellä säällä ja tasaisella varjottomalla valolla on vaikea saada näyttäviä kuvia. Onneksi aurinko pilkisteli aina välillä pilven takaa.
Tiesimme, että täällä on harmaahyljekanta. Olisi onnekasta, jos sen voisi kuvat. Rantaa kiertäessämme kuulin aina välillä matalan murinan. En tiennyt, miltä hylkeen ääni kuulostaa. Hiekkarannan kivien välissä oli hyviä hyljereittejä. Kiertelin niitä ja kuulin aina välillä äänen. Viime keväänä olin kuvannut Tyynenvaltameren rannalla merileijonia, ne ainakin löytyivät helposti hajun perusteella. Nyt kuulin vain äänen, mutta mitään ei löytynyt.
JÄLLEEN PITKÄ SIIRTYMÄMATKA
Seuraavaksi lähdimme kohti Varangin lahtea. Välillä paistoi ja välillä tihkutti vettä. Tämä päivä meni ajamalla samaa reittiä takaisin Ifjordiin saakka ja sitten kannaksen yli. Tanaelvaa (Tenojoki) seuraten Skiippakurvaan ja sitten kohti Varangia. Matkaa lähes kolme sataa kilometriä ja ajoaika 4,5 tuntia. Paikasta toiseen siirtymät vievät hurjasti aikaa. Suoria teitä ei ole tässä vuoristoisessa maastossa. Aina kierretään vuononreunaa tai ylitetään vuoristo. Mutta maisemat harvoin ovat tylsät.
Vasdøssä kävimme pikaisesti kaupassa. Keskustassa oli tieremontti ja kiertelimme kauppoja etsien. Olimme päättäneet yöpyä mökissä, hieman huoltohommia tehden. Suihkussa ei oltu käyty kolmeen päivään. Annijoen leirikeskuksessa olimme aiemmin yöpyneet (2011) ja kysyimme sieltä, onko tilaa. Joki on perhokalastajien suosiossa ja luvat jokikalastukseen olivat päättyneet, joten tilaa oli. Isompi kämppä suihkulla 800 NOK (92 euroa). Saatiin vielä lämmittää saunakin samaan hintaan.
Edellinen ilta meni mukavasti mökissä. Autoon tavarat ja Vasdøn saarelle. Nykyinen kaupunki sijaitsi ennen saaressa, mutta 1700 luvulla kaupunki siirtyi mantereelle. Jopa vanha kirkko siirrettiin sinne. Saaressa on yksi erikoisuus ilmalaiva-ankkuri. 20-luvulla täällä on vieraillu Zeppelin ilmalaiva. Roald Amundsen ja Umberto Nobile lähtivät täältä ilmalaivalla pohjoisnavalle. Saarella on suuri lintukanta, otin siellä elämäni ensimmäiset jousen kuvat. Yritin kuvata myös vilkkaasti liikkuvia jäniksiä onnistumatta.
KOHTI ITÄRAJAA
Puolenpäivän aikoihin lähdettiin ajamaan uusiin maisemiin. Norjan koillisnurkka oli vielä käymättä. Ensin Kirkkoniemessä pyörähdys, joka olikin yllättävän iso kaupunki. Kameroita ei kuitenkaan ulkoilutettu videoitiin vaan reitti. Sitten viimeiseen kohteeseen Grense Jakobselviin. Sinne oli lopussa vain kapea hiekkatie. Rajavyöhykkeen alussa pysähdyimme lukemaan säännöt ja varoitukset. Meille tärkeimmät olivat, jalustaa ei saa käyttää, eikä yli 200 mm objektiivejä.
Itse paikka on pieni. Muutamia taloja, komea kirkko, hyvä parkkipaikka, vessa, hiekkaranta ja molemmin puolin rajaa kalliolla rajavartiotornit. Mietimme voikohan tänne pystyttää teltan, paikalla oli kolme matkailuautoa selvästi yöksi jäämässä, miksei telttakin voisi olla.
Ilta oli taas pilvinen, joten tähdet ja reposet saavat jäädä. Kuvailimme aaltoja hienolla hiekkarannalla. Sitten ilmestyi kiven taakse 8 hengen rajavartiaryhmä.
Riisuuntuivat ja juoksivat mereen. Sain napatuksi pari kuvaa tästä harvinaisesta tilaisuudesta. Kävimme juttuttamassa rajavartioita. Kertoivat uivansa ympäri vuoden meressä. Kehuivat edellisen viikon lämpötilaa, mittari oli käynyt 30 asteessa. Tieto oli uskottava, muistin, että meidänkin lapissa oli ko. aikana hellettä. Kysyimme vielä, että voimmeko yöpyä alueella teltassa. Kyllä voitiin, kunhan ei mennä rajajoen rantaan. Raja-alue oli paalutettu Norjan puolelta keltaisilla merkeillä, eikä sitä linjaa saanut ylittää.
Kong Oscar IIs kapell, 1869 ja vanhimman haudatun Gunmild Dahlin risti.Ilta meni pimeää odottaessa ja lämmintä juodessa. Sen verran aukesi taivas, että saimme muutaman revontulisuihkeen kennolle.
Aamulla kiersimme paikan kameran kanssa vähän tarkemmin. Pienestä niemennokasta oli hyvä kuvata aaltoja ja hiekkarantaa. Komea kivikirkko ja hautausmaa olivat hyviä kohteita. Kirkko oli valmistunut 1869 ja ensimmäinen hautausmaan asukas Gunmild Dahl saanut leposijan. Kirkon historiasta kerrottiin tauluissa, että oli syntynyt päätöksestä, kirkko vartioi rajaa paremmin kuin varuskunta. Niihin aikoihin selvää rajaa Venäjän ja Norjan välillä ei ollut, joka aiheutti pientä kähinää.
KOHTI SUOMALAISALUEITA
Puolenpäivän aikoihin lähdettiin ajamaan Pykeijaa kohti, matkaa 150 km, ajassa 2,5 tuntia. Tietyöt välillä hidastivat, välillä joutui odottamaan kymmenenkin minuttia valojen vaihtumista, kun puolet tiestä oli käytössä. Perille kuitenkin päästiin. Pysähdyimme vielä kuvaamaan Näätämöjoen koskea Norjan puolella. Sain taas kokeilla uutta harmaasuodatinta. Epäilin kovasti onko 6 aukkon valon vähennys liikkaa eli tuliko ostettua liian tumma suodin. Eipä tullut, kuvasin aukolla 22, ISO 100 ja aika 1-3 sek, se riitti hyvin muovaamaan liikkuvan veden usvaksi. näin kirkkaalla säällä voisi olla tummenpikin lasi.
Pykeijassa oltiin käyty ennenkin. Kiertelimme kuvauspaikkoja jalan. Kuvasimme samoja maisemia ja pyydyksiä kuin ennenkin, jäämeren rantaa ja jäämeren saunaa. Rantatörmään hautautuneena löytyi vanha auton romukin. Näillä seuduilla ei olla niin tarkkoja ruostuneesta romuista, niitä näkyy joka puolella.
Meinattiin vielä jäädä Varangin lahteen yhdeksi yöksi, samoille kallioille, jossa kuvasimme revontulia kolme vuotta sitten. Mutta sää oli sateinen, eikä illaksikaan luvattu parempaa. Nokka kohti Suomea Näätämön kautta. Suomen puolella muuttui maisema radikaalisti, tasaisempaa, mäntymetsää ja komea ruska. Norjan puolella ruskaa ei ollu kuin idässä, eikä sielläkään kovin värikkäänä.
Sevettijärven jälkeen löysimme viimeisen yöpymispaikan kauniin lammen rannalta. Kuvailtiin ilta vielä lammen pintaa ja mentiin aikaisin nukkumaan. Sen jälkeen ei kameraan enää koskettu. Ihan onnistunut matka vaikka ei oltukkaan suunnitelluissa maisemissa. Tromssa ja Hammesfest jäi vielä käymättä.
Tämmöinen matka tällä kertaa. Lisään tähän vielä muutaman videon ja varsinaiset kuvat, niitähän tuli yli 2000, joista julkaisukelpoisia ehkä 50 ja hyviä 10, loistavia ei ollenkaan. Mutta kyllä niitäkin vielä otetaan, kunhan keretään.
Vanhemmat Norjan matkajutut löytyvät täältä!
