Vihdoinkin ulkomaanmatka
Vantaan kenttä yllätti joustavuudellaan. Ei tarvinnut purkaa matkalaukuista mitään pois. Skannasivat ja katselivat ruudulta laukun sisään. Bussimatka Finnairin uudelle Airbus A350 laajarunkokoneelle oli pitkä. Iso kone oli sattumalta käytössä. Finnair aloitti Münschen Vegas lennot seuraava päivänä ja siirsivät meidät ja koneen. Münchenin kenttä on iso. Kattelin jo valmiiksi reitin autovuokraamoon. Ja Villellä oli lisäksi Applen mallinnettu kartta sisätiloista. Joten Sixt löytyi helposti, mutta kävelyä tuli paljon. Auto oli sovittu Audi Q2 automaatti. Yrittivät vaihtaa vielä Q5:een, väliraha 25€/päivä. Ei isoa autoa ahtaisiin alppikyliin. Auto oli isossa hallissa viidennessä kerroksessa.
Navigaattoriin Salzburg ja autobaanalle. Alkumatka yritettiin saada CarPlay päälle, mutta Audi ei antautunut. Ei johto, ei Bluetooth, ei Wi-Fi onnistunut. Autossa oli navi, silläkin pärjää. Tiet täällä on hyvät ja matka etenee 120 km tunnissa. Kerran pysähdyttiin Aldiin, jossa tankattiin puuttuvat tavarat. Ja toisen kerran rajalla ostamaan vinjetti tuulilasiin, jolla maksetaan Itävallan tiemaksut, 9€ kymmenen päivää.
Goldenes Theater Hotel Salzburg, löytyi heti. Ja autokin saatiin ilmaiseen parkkiiin huoneemme ikkunan alle. Pikkuisen piti olla röyhkeä. Nuorimies yritti pitää paikkaa varattuna seisomalla ruudussa, mutta väistyi, kun peruutin auton ahtaaseen tilaan. Hotelli oli hyvä, siisti huone ensimmäisessä kerroksessa. Lämmintä vettä suihkussa, hyvä aamiainen. Pyörähdimme kaupungilla katselemassa. Lämmintä oli yli 20 astetta ja väkeä paljon. Yksi mieto olut täydessä biergardenissa. Sitten kohti hotellia, pysähdys Mozart kotimuseon kohdalla, juuri meni kiinni, auki huomenna klo 9.30.
Illalla syömään Googlen suosittelemaan JOHANNESKELLER im Priesterhaus paikkaan. Paikka löytyi helposti ja suositus näkyi asiakasmäärässä. Jouduimme odottelemaan hetken terassipaikkaa. Lendenstück Von Der Österreichischen Kuh Mit Brotknödeln Oder Gebuttertem Spätzle tilattiin, mutta vaihtoehtoista lisäkeestä ei kyselty, joten pullapalluroilla tuli. Liha jakastike olivat maukkaat, mutta pulla jäi syömättä. Sitten vielä pysähdys yhdelle paikalliseen baariin hotellin vastapäätä. Suomalaisina ei vältytty Räikkönen, Nykänen keskusteluilta.
Ensin Mozart ja sitten Grossglockner
Aamiainen hyvä, uloskirjottautuminen, kamat autoon. Vielä yksi kulttuuribongaus, Mozartin syntymäkoti. Kirjeitä, partituureja, soittimia ja hulppea asunto keskellä kaupunkia. Selvisi, että jo viisivuotiaana oppi muutamassa tunnissa menuetin, siis ihmelapsi. Jääkaappimagneetti taskussa takaisin autoon. Sitten puuduttava lähes kolmen tunnin ajo Grossglocknerin kansallispuistoon. Maisemiltaan tie oli huippuhieno. Jyrkkiä vihreitä rinteitä, lumisia vuorenhuppuja, pieniä alppikyliä. Alkuun tie oli hyvä ja ruuhkainen. Loppu 50 kilometriä kapeaa serpentiiniä. Pitkä tunneli, tietulleja ja loppukilometrit pelottavan kapeaa ja mutkaista ilman kaiteita.
Perillä 2000 metrissä oli maksullinen parkki, muutama auto. Musta koira juoksi vastaan käpy suussa häntä heiluen. Pyysi heittämään ja tuli takaisin keppi suussa. Vuorikiipeilijä roikkui pystysuoralla kalliolla ja kaverit katselivat niskat vinossa. Parkkipaikalta lähti vaellusreittejä ylemmäksi. Ruskettuneita, terveenäköisiä vanhuksia tuli vastaan sauvat kädessä. Teimme ihan pikkukierroksen puron vartta pitkin. Purouoma oli paikoin tosi syvä tai leveä, joten vettä tulee joskus runsaasti. Talvisin paikka on suljettu, avataan huhti-toukokuussa, sään salliessa. Puistossa oli hotelli, mutta suljettu, avataan 25.5. Paikalle oli tehty hyvät opasteet, mutta kaikki vain saksaksi.
Paluuajo alaspäin tuntui helpommalta ja Zell Am Seessä oltiin vajaassa parissa tunnissa. Hotellimme Glasererhaus kyseli, milloin saavumme. Vastasin ja samalla katsoin tarkemmin hotellin tiedot. Oho, siellä on sauna ja heti lämpimänä. Niinpä sauna-oluet mukaan ja kylpemään. Isosta ja sopivan kuumasta saunasta sai kunnon löylyt.
Illalla pikku kierros kylässä. Grand Hotellin terassilla pienet huurteiset. Maisemat on aivan uskomattomat, järvi, vuoren rinteet, lumihuippuja, lämmintä +22. Ja oluista 50 sentin alennus, kun ei löytynyt sopivaa rahaa. Lopuksi syömään Googlen suosittelemaan pizzeriaan. Taas jonossa odottamassa terassipaikkaa. Pizzat olivat maultaan ihan hyvät, mutta pohjan olisi voinut paistaa vähän rapsakammaksi. Emme valittaneet, vaan annoimme pikkutipin. Yöelämä varmaan talvella on hurjaa, mutta nyt keväällä rauhallista. Menimme nukkumaan.
Zell Am Seestä Kitzbühelin kautta Innsbruckiin
Hotelli Glasererhausin aamiainen oli runsas, puuro puuttui tietenkin. Oli luvannut sadetta täksi päiväksi, mutta aurinko kuitenkin paistoi. Tutustuimme Zell Am Seehen vielä pari tuntia kierrellen katuja ja kauppoja. Paikallinen jääkaappi magneetti löytyi. Kahvit katuterassilla, jonne ei kelvannut kuin käteinen, onneksi kymppi löytyi.
Sitten autoon ja suunta Kitzbüheliin. Alkuun tie oli pienempää syheröä ja välillä sataa suoralla. Täällä voi 80 rajoitusalueella olla mutka, jota ei voi ajaa kuin kolmea kymppiä. Mutkasta kyllä varoitetaan, mutta ei vauhdista. Jonkun vuoren yli ja laskeutuminen Kitzbühelin laaksoon. Mahtavat vuorimaisemat joka puolella. Ajoimme Hahnenkammin hissiaseman alla olevaan parkkiin.
Nousimme rinteitä kohti, jos näkisimme vilauksen syöksyrinteen maalista. Ei nähty, oli kilometrin päässä oikealla. Mutta näimme upeita maisemia, peltoa, taloja, lumihuippuisia vuoria. Laskeuduimme jalan kylän keskustaan. Useimmat kaupat oli kiinni.
Keskusta löytyi kirkon vierestä. Tästä kadusta sanotaan, että se on kaunein alppikyläkatu. Hyvältä se näyttikin. Paikka on vähän elitistinen, kalliita luksustavarakauppoja. Välissä tietenkin turistin kukkarolle sopivaa matkamuistorihkamaa. Söimme rautusalaatin 15,90 ja hiljaista vettä päälle. Hyvä oli. Ruuan aikana alkoi ripsahdellut vettä. Nyt nopeasti autolle. Ei juuri kastuttu. Nokka kohti Innsbruckia. Alkuun mutkia loppu suoraa satasen tietä ja autoja paljon.
b(l)ackhome hotelli löytyi helposti, tunnistaa mustasta väristä. Sisäänkirjautuminen automaattiin, joka teki avainkortit ja kertoi huoneen numeron ja sijainnin. Hotellissa oli myös ihmisrespa, josta kysyimme autoparkkia. Oli kellarissa, 24 euroa kaksi vuorokautta. Hotellihuone yllätti positiivisesti. Moderni pelkistetty sisustus, hyvä sänky, taulu-tv, ilmastointi, pienkeittiö, pieni parveke, jossa yksi tuoli ja tuhkakuppi. Siistiä ja toimivaa. Vanhaan kaupunkiin 1,4 kilometriä. Bussipysäkki ikkunan alla. Iso Billa kauppa lähellä, josta haettiin aamiaistarvikkeet.
Innsbruck näytti vähän surulliselta kauniiden alppikylien jälkeen. Pilvet alhaalla ja sateen uhka tehosti vaikutelmaan. Pienet levot ja kaupungille syömään. Pizzeria, trattoria Vapiano kaupungin keskustassa houkutteli sisään valoisalla ja siistillä ulkonäöllä. Kassa oli ihan ulko-oven vieressä, jossa punapaitainen, mustapartainen, pyöreähkö pikku-ukko toivotti tervetulleeksi. Kysymällä tunnetteko systeemin. Ei tunnettu. Korttikäteen ja eri palvelupisteistä haetut tuotteet kortille ja lopuksi maksu kassaan. Söimme Carbonara Salmone pastan ja seurasimme odottaen sen valmistamista.
Nuori parransänkipoika kysyi ensin minkälainen pasta, ihan sama, sanoin minä ääneti. Keitti pastan kuin olisi friteeraanut ranskalaisia. Siivilällä pastat keittoveteen, näytti kätevältä. Samalla paistoi lohisuikaleet. Kaatoi jotain lientä pannulle, olisko pastan keitinvettä. Lopuksi pasta pannulle, päälle parmesania ja kaato lautaselle.
Sitten olimmekin valmiit talsimaan ”kotiin”. Kymmeneltä nukkumaan ja huomenna uusi hyökkäys alppikaupunkiin. Luvassa taas lämmintä ja aurinkoa.
Wiener Schnitzelit vanhassa luostarissa
Omatoiminen aamiainen, yksi akvarelli ja kohti kaupunkia. Tiroler Landesmuseum Ferdinandeum löytyi vanhan kaupungin puolelta. Eilinen hiljainen kaupunki oli muuttunut yön aikana aurinkoiseksi vilkkaaksi turistirysäksi. Museossa sai olla rauhassa. Nopea kävely ja pysähdys vain kiinnostavissa kohteissa. Löytyi yksi Rembrandtkin. Itävallan ja Alankomaiden taiteilijat olivat parhaiten esillä. Ja yhdestä salissa oli grafiikkaa 1500 luvulta. Oli paljon muutakin.
Liian isot jääkahvitjäätelöt aukion penkillä. Koluttiin vähän kauppojakin, vaikka niitä oli paljon. Matkaan tarttui kengät ja teepaita. Nakkisämpylä ”Onnen päivä” kahvilassa ja lepäämään. Neljän tunnin kävely vei voimat.
Illalla vielä Wiener Schnitzelit Stifskeller ravintolassa. Talossa oli ollut Maria-Theresan 1700 luvulla perustama luostari. Janoiset kaupunkilaiset tekivät siitä 1930 olutkellarin. Me juotiin leikkeen kanssa mauttomat talon punaviinit 1/8 pulloa. Schnitzelit olivat samaa lajia, vähän maustettuja. Mutta tarjoilu oli nopeaa, ruoka tuli viidessä minuutissa ja lasku alle minuutissa. Koko illallinen alle puolessa tunnissa. Yhdet kahvit matkan varrella ja nukkumaan jalat väsyneenä 15 kilometrin päivämatkasta.
Bergiselistä Garmischiin saunomaan
Tarkoitus oli lähteä heti aamulla ajamaan kohti Garmisch-Partenkircheniä. Zugpitzen hissit olivat huollossa, eikä Saksan korkeimmalle huipulle päässyt. Mutta se avasi tilaisuuden käydä BergiselinBergiselin mäkihyppytornissa. Torni on ihan Innsbruckin kaupungin vieressä. Matkan olisi voinut vaikka kävellä. Menimme autolla, koska matka jatkui GaPaan. Autolla matka oli pitempi ja kiemurteli tietöiden lomassa.
Auto parkkiin ja ylös mäkeen. Kaapelijuna (funicular) vei alastulorinteen ja hissi torniin. Ylhäällä oli ravintola ja näköalaterassi. Näköalat kaupunkiin ja vuoristoon oli hyvät. Sitten reippaasti alas ja kohti Seefeltiä. Selvisimme tornista nopeasti, vastaan tuli linja-autollisia koululaisia ja eläkeläisiä. Näiden takana hissien odotukset kestäisivät ainakin tunnin.
Olympiakylä Seefelt on pieni, kaunis ja hiljainen kesällä. Avoimia turistikauppoja saa etsiä tiukkaan. Yksi tupakkakauppa löytyi ja sain 3 euron jääkaappimagneetin. Näimme Toni Sailerin vaatekaupan, mutta sekin oli kiinni. Kävimme katsomassa hiihtostadionin, jossa ei ole mitään katsomista.
Rajan yli Saksan puolelle ja Garmischiin. Parkkilevikkeellä syötiin eväät. Garmisch on vähän isompi Alppikaupunki, jonka Hitler oli yhdistänyt Partenkircheniin. Hotelli oli lähettä keskustaa. Täälläkin oli sauna, sovittiin seitsemäksi illalla. Pyörittiin kaupungilla. Kaupat olivat auki ja ihmisiäkin vilisi kaduilla. Ruokapaikatkin alkoivat availla viideltä. Alppenhofissa syötiin paikalliset Schweinebratenit nöödeleillä ja hapankaalilla. Nöödelit jäivät lautaselle hytkymään. Tämä oli varmasti viimeinen rasvainen paikallisruoka tällä reissulla. Sauna, uutiset Ilta-Sanomien sivulta. Suomi johti Ruotsia 2-1. Ja nukkumaan.
Prinsessa Ruususen linnasta keskitysleirille
Hotel Garni Brunnthaler tarjosi hyvän aamiaisen ja iloisen rempseän palvelun. Ruotsi oli sittenkin voittanut. 60 kilometrin ajo Saksaan Füssenin kylään. Välillä tankkaus Itävallan puolella 42 litraa 75 euroa. Itävallassa polttoaine (95) oli 40 senttiä halvempi kuin Saksassa. Kylä osoittautui oikein mukavaksi, varsinkin vanhan kaupungin keskusta.
Kylästä 7 kilometrin päässä oli kohteemme Neuschwanteinin linna. Autolla parkkiin ja jyrkkä kilometrin kapuaminen. Linnan sivut varoittelivat noususta ja pyysivät varaamaan siihen 45 minuuttia aikaa. Meiltä meni lähes puolituntia. Melkoinen hiki nousi 24 asteen auringonpaisteessa.
Sisäänmeno oli ajoitettu tarkasti. Ensin portista, jossa tarkastettiin, että oli lippu ja 2 luokan naamari, muut naamarit käännytettiin ovelta. Sitten odotettiin omaa viiden minuutin tarkkuudella määriteltyä ryhmävuoroa. Olimme monikielisessä äänikapula ryhmässä. Ryhmää veti mies, joka pysähtyi välillä ja nosti kapulan ylös, silloin alkoi selostus. Pitkiä käytäviä, jyrkkiä ja pitkiä kierreportaita ja muutama korea sali, puoli tuntia. Omituinen Ludvig II oli rakentanut satumaisen linnan, joka toimi Wald Disneyn prinsessa Ruususen linnan mallina.
Alas parkkiin ja kohti Münscheniä. Pikainen vierailu Dachaun keskitysleirillä. +30 asteen lämmössä kävely tyhjällä kentällä oli taas hikistä. Olin parikymmentä vuotta sitten käynyt täällä ja tiesin myrkkysuihkujen ja kaasukammioiden ollevan kentän perillä. Mutta nyt sen paikalla oli joku kirkko. Münschenissä auto parkkitaloon, jonka etsiminen keskustan klo 18 ruuhkassa oli työläs. Illalla vielä ruuat arabialaisessa kebab paikassa. Annos oli halpa 13 euroa, mutta sitä oli tuplasti liikaa.
Münschenin helteeseen
Aamiaisella yksi mies kysyi suomeksi, ”meettekö messuille?, täällä on hi-fi messut”. Sitten alkoi juttu lentää Joensuun kauppiaalta. Monta yhteistä tuttua löytyi. Kyllä suomalaisuus yhdistää.
Alte Pinakothek museo Google karttaan ja navigointi päälle. Parin kymmenen minuutin hellekävelyn jälkeen museon suojiin. 12 euron yhdistelmä lipulla pääsi viiteen museoon. Tämä Alte oli ennestään tuttu, täällä on upea kokoelma Rubensia. Tunti meni nopeasti ja sitten vieressä olevaan uuteen Alte Pinakotek Moderniin. Ulkoapäin ei uskoisi, miten hieno rakennus on sisältä. Modernia arkkitehtuuria, ilmavuutta, kaaria, suoria linjoja, valoisuutta. Jo rakennus itsessään on nähtävyys. Design osastolta löytyi ainakin yksi Aallon Paimio tuoli. Tuolia oli muutenkin paljon näyttelyssä, tuttuja ja tuntemattomia. Oli myös Picassoa ja muita tunnettuja vanhoja taiteilijoita. Kulttuurin jälkeen Marienplazille. 31 asteen helle pakotti etsimään ilmastoitujen tavaratalojen uumenia. Ihmisiä oli tungokseen asti. Lapset juoksivat vilvoittelemaan suihkulähteeseen.
Pienet levot hotellissa ja illalla matkan viimeinen ateria. Päätimme syödä sen aidossa bierhallissa. Päädyimme Mareinplapzin vieressä olevaan Schneider panimon ravintolaan. Paikka oli ihan täynnä vain etuosan ns. odotustiloissa oli tilaa. Tilasimme tarjoilijan suositteleman oluen ja itse valitsemamme makkaralautasen. Vastapäätä käytävän toiselle puolelle ilmestyi viisikymppinen pariskunta. Mies oli kai entinen voimanostaja tai bodari täynnä tatuointeja ja rautaa roikkui vieläkin kaulassa kuin kuninkaallisilla. Olin kuulevinani suomenkieltä ja kuulinkin. Sen jälkeen tuijottelin vain omaa ruokaani. Jotenkin tuon näköiset tyypit ovat pelottavia, enkä halua olla missään tekemisissä. Lähdimme vähin äänin kohti hotellia.
Helteestä Suomen ”lämpöön”
Auto parkkitalosta ja kohti lentokenttää. Vähän arvelutti auton palautus. Yleensä paikka on niin monen mutkan takana, että aina eksyy. Ja sitten jonotusta. Mutta täällä oli hyvät opasteet ja paikalla mies heilutti lippua, että tänne. Auto parkkiin avaimet etupenkille, omat tavarat mukaan ja se oli siinä.
Helsingissä 31 asteen lämpö vaihtui tuuliseen 12 asteen kylmyyteen. Villa pusero ja takki päälle yhtä aikaa, silti oli vähän kylmä. Kävimme katsomassa Roihuvuoren ihmettä, 315 kukkivaa kirsikkapuuta. Kukinta alkoi olla lopulla ja terälehtiä oli paljon maassa ja ilmassa. Mutta näky oli silti upea. Paikalla oli suurin osa maahanmuuttajia. Yksi ryhmä näytti kuin olisi pitänyt häitä tai jotain siunausta. Kaikilla pitkät vaaleat asut. Hyvä bongaus entiselle kuvaajalle. Lopuksi vielä Herlevin Sturenkadun Naughty BRGRiin. Paikka on upea sisältä ja ulkoa. Myös paikan original burger oli hyvä, paljon parempi kuin Münschenin lentokentän mäkkärissä.
Tänään junamatkalla Iisalmeen korjailen juttua ja pyrin julkaisemaan ensi viikolla. Maksoin junaan 7 euron ekstra-luokan lipun yläkertaan. Täällä on vähän väljemmät tilat ja toisella puolen käytävää yksi penkkirivi, jossa istun. Kannattava sijoitus.
