Iisalmen lähellä on muutama luonnonpuistoalue, joita en ole vielä nähnyt. Talaskangas on Vieremän takana Savon ja Kainuun rajalla tunnin ajomatkan päässä luoteeseen. Tie perille on hyvä, loppu soratietä. Ensin on parkkipaikka, opasteet, huussi ja roskien palautus.
Me ajoimme tästä vielä vähän eteenpäin, Pikku-Talaksen Laavun kohdalle. Meillä oli paljon kuvauskamaa, niin jouduimme tekemään pari reissua laavulle, joka on tiestä 500 metrin päässä. Olemme tässä yön ja seuraavana päivänä kierrämme Talaksen.
Polun alkupäässä oli vanha naisten polkupyörä, johon oli kiinnitetty eteen ja taakse laatikot ja sivuille vielä pyörälaukut. Mikähän viherpiipertäjä löydetään laavulta? Ei siellä ollut ketään, mutta tavaroita oli levitetty laavulle. Makuupussi, ilmatäytteinen patja, keittovälineitä, vaatteita, ruokia.
Olin matkalla Maken kanssa, jolle hankimme edellisenä päivänä kameran Gigantin tarjouksesta. Tarkoitus oli, että käymme vähän perussääntöjä läpi tällä retkellä. Make on jo nuoruudesta tuttu luotettava ystävä ja nyt eläkepäivillä harrastukset ovat vieneet meidät taas yhteisille reissuille.
Sää oli pilvipouta ja välillä aurinko pilkisti. Luvassa oli pientä sateen uhkaa molemmille päiville. Testailimme kameroita aukon esivalinnalla ja valotuksen korjauksella. Eihän tässä oikein mitään kuvattavaa ollut ennen auringon laskua.
Paikalle pyrähti nuoripari pienen repun kanssa. Saatiin heti juttu käyntiin, mukavia ihmisiä, vasta opiskelunsa päättäneitä pääkaupunkilaisia juuret Kajaanissa. Istuimme nuotiolla puhelimme mukavia. Saimme heiltä puuttuvan vessapaperirullan ja me annoimme vaihtiksena tulitikut. Tyttö opetti minulle yhden sienen, orakkaan, joka on myrkytön heti syötävä. Lähtivät pian jatkamaan matkaa.
Sitten paikalle tuli tämä mystinen pyöräilijä. Pieni, vanha mies sinisessä haalarissa. Miehellä oli pussillinen (1 L) mustikoita. Kertoi keräävänsä valkoisen sankon (10 L) täyteen ennen kuin lähtee pois. Ei muuten ilkeä palauttaa lainattua polkupyörää Salahmille.
Meillä oli Maken kanssa pari ensi kokemusta edessä. Yö laavulla ja uuden spriikeittimen käyttöönotto. Olimme edellisenä päivänä tehneet hankintoja Erätukusta. Trangian keitinsetti ja Makelle untuvamakuupussi, comfort -10c.
Aikaisemmilla retkillä oli ollut aina muiden kaasukeitin. Hyvin pelasi oma keitin, muusi ja pihvit valmiina vartissa. Vähän netin nokeaa, se miinuksena.
Yritimme haastatella miestä, vähän se oli vaikeaa, olisko kuulossa vikaa. Puhui vain omia juttujaan, meidän välikommenteista välittämättä. Sen verran saatiin selvitetyksi, töissä Norjassa, jossain Trondheimin alapuolella. Töissä 8 kymppisenä? Mitään tekee, ei selvinnyt. Lähtenyt maailmalle jo 60-luvun alussa jostain täältä läheltä. Ollut töissä Mexico Citissäkin.
Paikalle pyrähti nyt pari Tampereelta onkien kanssa. Näitten kanssa lähti juttu heti käytiin. Naisen kotipaikka tässä vieressä Karankamäellä, jonne illan päätteeksi lähtivätkin, kun laavu viidelle olisi jo ahdas. Sitä ennen käytiin pitkät jutut valokuvauksesta ja välillä kuvattiin auringon lasku. Aurinko sattui pilkistämään sopivasti ennen lähtöään.
Polttelimme nuotiota yhteentoista asti, mies lisäsi puita reilulla kädellä ja tuuli toi vähän tuhkia laavuun. Sitten nukkumaan.
Aamulla Make valitteli nukkumattomuuttaan. Olin lainannut ohuen patjan varoittaen, että voi olla vähän kova yö. Nyt Makekin uskoi ja aikoi hankkia kunnon patjan. Menin tähän samaan lankaan ensimmäisellä reissulla. Riittävän paksu ilmapatja on välttämätön näillä kympeillä.
Aamutoimet, puuro, kahvit ja leipää. Hyvästit miehelle, aikoi olla vielä yhden yön, että mustikkatavoite on täynnä. Tavarat kasaan ja autolle.
Siirryimme autolla opastepaikalle, jossa otimme mukaan vain kamerat ja juomat, 1 olut ja 0,5 vettä. Tarkoitus oli kiertää Talaksen reitti n. 10 km. Mietimme vähän minkälaiset kengät, vettä ei pitäisi olla reitillä, kertoivat laavulla käyneet.
Pikkuisen erehdyimme lähtöpaikasta, luulimme että polkujen risteys olisi heti reitin alussa, mutta se olikin parin kilometrin päässä, joten tästä tulisikin 13 km kävely.
Suota, metsää, suota, suota, välillä pitkospuita. Pari kertaa edestä lähti isompi lintu, muita eläimiä ei nähty. Läänin raja, vastarannan laavu, jossa olimme edellisenä iltana veneellä käyneet.
Pitkospuut eivät joka suolla olleet kunnossa vaan jalat kastuivat lyhytvartisissa kengissä. Reitti vaatisi pikaista kunnostusta. Osittain puut olivat lahonneet ja vaarallisessa kunnossa.
Pysähdyimme Patalammin laavulla kuivattelemaan kenkiä ja sukkia. Tulet nuotioon, eihän ne kunnolla kuivuneet, mutta olivat mukavamman tuntuiset jalkaan laittaessa. Jatkoimme matkaa, välillä vähän satelikin ja laitoimme sadetakit päälle.
Kävely kesti viisi tuntia taukoineen. Vähän oli jo väsynyt olo palatessa. Kuivat kengät jalkaan ja kotia kohti.
Mitä jäi käteen? Talaskangas on bongattava paikka, varsinkin laavut ovat hyväkuntoiset ja puita liiterissä. Itse reitti on vähän tylsä, kun on tottunut Lapin ja Norjan maisemiin. Koko reittiä ei välttämättä tarvitse kiertää, maisemat toistuivat samanlaisina koko reitin. Yö laavulla oli hyvä kokemus. Laavujen varaan voi hyvinkin suunnitella reitin. Ehkä käyn vielä katsomassa paikan eri vuodenaikana.
Reissun kuvat.
[FAG id=9209]
