Lauantaina perillä n. 21 kieppeissä parkissa. 3,2 km kävely 28 asteen helteessä oli helvetillinen. Kaaduin, kun astuin avautuneen kengännauhan päälle. Polvi auki pahan näköisesti. Loppumatka oli taistelua raskaan rinkan kanssa. Perille kuitenkin päästiin ja sain ensiavun Villeltä ja Fränckiltä.
Susi-Talaksen kämppäkompleksi oli loistava. Kaksikerroksinen päämökki, sauna, liiteri, keittiökatos, huussi… kaikki mitä vaeltaja tarvitsee. Liiteri täynnä puita, kaasua pulloissa, raikasta vettä lähteestä, kaloja järvestä, rinkat täynnä ruokaa ja juomaa.
Eka yönä yritin ottaa time lapsen auringon laskusta ja noususta, joiden väliä ei ollut kuin pari tuntia. Mutta eihän siitä juuri mitään tullut, koska olimme alhaalla ja metsä edessä. Olis pitänyt kiivetä johonkin korkealle kuvaamaan.
Sunnuntaiksi luvattiin lämmintä ja sitä olikin. Päivän aikana tutustuttiin paikkoihin ja käytiin yksi lenkki autolla hakemassa kamera ja ruokatarvikkeita. Takaisin tullessa meinasin tukehtua kuumuuteen. Välillä oli pakko pysähtyä uimaan. Ilta meni ruokaa laittaessa, syödessä carbonarapastaa ja vaelluskokemuksia vaihtaessa.
Maanantaina luvattiin iltapäiväksi 29 astetta, mutta tais käydä jopa 30. Vaelsimme Maken kanssa Talasvaaran huipulle. Kipuaminen kuumassa jyrkällä rinteellä oli rasittavaa. Ihan huipulla oli iso kivi, jonka päältä maisemat näkyivät vähän paremmin. Huipulla toimi verkkokin ja sain mieluisen sähköpostin. Galapagoksen matka toteutuukin, vaikka lähtijöitä ei ole kuin kuusi. Aiemmin olin saanut postia, ettei matka toteudu, jos kaikki eivät suostu 300 euron hinnan korotukseen.
Ilta meni grillikatoksessa turinoidessa. Hasse opetti minulle solmun kengännauhoihin, joka ei aukea itsekseen. Polvi oli vielä melkoisella rahkalla, mutta ei vielä kunnossa.
Illalla sääkin muuttui. Etelästä nousi mustia pilviä ja salamoikin. Viritin kameran time lapselle kuvaamaan lähestyvää ukkosta. Jossain vaiheessa akku loppui ja lapset jäi kesken. Kotana sitten näen tuliko siitä mitään. Tässä se time lapse video on.
Söimme iltanuotiolla alkuruuaksi Seemun halstrattua haukea. Meksikon pataa a´la Fräncki ja lettuja vaniljakastikkeella tuoreilla lakoilla ja mansikkahillolla. Ei huonoo.
Tiistaiaamu alkoi pilvisenä ja lämpötila oli laskenut 10 astetta, mutta luvattua sadetta ei tullut. Siksi päätimmekin lähteä porukalla Tsarmitunturin valloitukseen. Lähtöajaksi sovittiin 10.00. Matka alkoi vieressä olevan virtaavan veden ylityksellä. Seemukin kumisaappaineen, ryhmän virallinen suunnistaja, jolla on maastonavigaattori, pääsi virran yli ennen puolta.
Matkaa linnuntietä huipulle oli 3 km. Matka oli suht helppo ei veden ylityksiä vain hankalakulkuista kanervikkoa ja lopussa helppo polku. Matkan varrella opin tuntemaan yhden sienen, koivuhapero. Ville maistattikin mulla sitä, melko mauton, siis sieneksi hyvä.
Tunturin huipulla oltiin varttia vaille yksi. Päällä oli 4G yhteydet. Muutamat panoraamat naamakirjaan kateutta aiheuttamaan. Kapustarinnan ”niin” laulu kuului ja samalla opin yhden linnun äänen lisää muutaman aikaisemman seuraksi. Kuvaa en saanut.
Paluumatkaksi jakaannuimme pariin ryhmään. Eturyhmä kulki määrätietoisesti kohti Susi-Talasta halki soiden ja kahden pienen puron. Lopuksi isompi vedenylitys avojaloin. Ilta kului saunoessa ja ruokia laittaessa.
Keskiviikkoaamu oli sumuinen. Kävin kuvaamassa järvien välissä olevaa virtaa, mutta harmaasuodin puuttui, enkä saanut haluamiani kuvia. Puoleltapäivin lähdimme Maken kanssa pikkuvaellukselle Nilijärven suuntaan. Koko matkan oli vettä näkyvissä, virtaavana purona tai järvenä. Löysimme hyvän hillasuon ja keräsimme toista litraa illan aterialle. Kuvailin matkan varrella keloja, puroja, suota, hilloja…
Make oli laskenut aamulla verkot lähijärveen ja saanut pari hyvän kokoista siikaa ja Seemu oli saanut taas yhden kunnon hauen. Joten ilta-ateria rakentui niiden varaan. Uudet perunat, kananmunia, siian mätiä, paistettua siikaa ja haukea, savumuikkuja, Vesta silliä ja lopuksi vielä tuoreita, kypsiä lakkoja sokerilla, ruokajuomista puhumattakaan. Elämä on.
Torstaiaamuna kävimme Maken kanssa katsomassa verkot. Taas pari isohkoa siikaa. Make oli iloinen ja minä sain hyvät kuvat aiheesta. Kävimme vielä autolla ja Ivalossa hakemassa vähän täydennystä ruoka- ja juomapöytään. Ivalon keskusta on vilkas kesäisin. S-markatin piha täynnä turistien autoja. Toin autolta harmaasuotimen ja otin kuvia Talasjärvenlompoloiden välisestä purosta, jolla sain veden liikkeen sumumaiseksi.
Sillävälin pojat olivat käyneet lähijärvellä ongella ja saaneet kahdeksan isoa ahventa. Taas oli kalaruokaa luvassa, tällä kertaa savustettuna. Ensin sauna ja uinti, sitten ruuanlaittoon. Lopuksi vielä Fränckin kitaraetydi rytmiryhmällä ja viihdejuomilla vahvistettuna. Hieno ilta, loisto ruuat ja porukka.
Perjantaina suunnittelimme lähtevämme ja niin teimmekin. Menimme yhdeksi yöksi Saariselälle juornalistien mökkiin. Kävimme vilkaisemassa kylää, joka on kasvanut viime käynnistä hurjasti. Partioaitassa teimme hyviä ostoksia 30% alella. Sauna ja sitten syömään Teerenpesään entrecotee ja lasi talon punaviiniä. Molemmat olivat kelvollisia.
Loppuilta turistiin kämpillä ja jokainen soitti mielimusiikkiaan. Fäncki vetäisi parhaat pisteet, kertomalla siskonsa tytöstä, josta on tullut tähti Ruotsissa. Käyppä kuuntelemassa Miriam Bryandia.
Lauantaina kotia kohti Kuusamon kautta. Yllättäen matkalla näimme Pelkosenniemellä Antti Hulkon patsaan. Pysähdyimme sitä kuvaamaan ja ihmettelemään. Takaa paistava aurinko sai Andyn loistamaan maisemassa. Illan suussa turvallisesti kotona.
Tässä vielä muutama vinkki ja linkki matkalta
Opituista linnuista ja sienistä kerroinkin. Mutta se Hassen pitävä solmu. Pertin vinkki kalan maustamiseen ja paistamiseen: mausta fileroitu kala suolalla ja sitruunalla (tai limellä) ja pariksi tunniksi muovipussiin marinoitumaan. Paistaminen, kylmälle pannulle murskattua hapankorppua ja voita, siihen päälle kala ja toiselle puolelle kalan päälle taas hapankorppua ja ympäri. Hauestakin tuli näin maistuva herkku.
[FAG id=9187]
