Kirjoitin tekstin jo vuosi sitten, mutta tämä on jäänyt julkaisematta.
Aamulla tutkimme, onko tie auki ja mietimme mitä teemme, jos kiinni. Matkaa on jäljellä vielä viikko ja Frisco nykäisemättä. Oli vielä sellainen ongelma, että maanantaina on jokin yleinen vapaapäivä ja se saa aikaan rynnäkön kansallispuistoihin ja muihin lomapaikkoihin.
Katsoimme netistä, tie oli kiinni ja saman vahvisti soitto. Päätimme lähteä kiertämään pohjoisemman kautta, yöpyä itäpuolella siellä ja yrittää uudelleen lauantaina. Mutta ihme tapahtui 8.08 tie oli taas auki. Omistaja pariskunta varoitteli teistä ja voi mennä vielä uudelleen tie kiinni, sitä tapahtuu usein.
Pysähdyimme matkalla pikkukylässä tankkaamaan, koska oli varoiteltu, että tankki on oltava täynnä, kun lähtee Yosemiteen. Sattui vielä sählinki maksujen kanssa, edellinen oli jättänyt pankkikortin tiskille ja maksamatta. Tyttö sekaantui ja luuli meitä edelliseksi ja otti maksun, me taas luultiin, että maksoimme ennakkoon, kuten täällä on tapana.
Menimme tankkaamaan, ei tullut mitään, tyttö tuli paikalle. Pahoitteli virhettään ja antoi meille takaisin 50 taalaa ja uusi yritys, nyt onnistui. Sitten maksamaan. Paikalla kävi asiaa sevittämässä pari muutakin naista. Lopulta annoin rahat takaisin sain kuitin, että vähensivät tiliäni. Pahoittelivat kovasti.
Ostimme vielä paksut lihaleivät evääksi, kun ei ollut tietoa kansallispuiston ruokailumahdollisuuksista. Tie kiipesi Lee Vinnigen jälkeen hurjasti aina 3000 metriin luonnonpuiston portille, josta piti lunastaa kolmen kympin lupa. Täällä lunta oli reilusti ja nyt ymmärsimmen tien sulkemisen, jos sille kertyi lunta. Ilman talvirenkaita tai ketjuja ei vinoilla teillä pysy.
Maisemathan olivat taas kerran komeat, pysähdyille muutaman kerran kuvaamaan. Lampien reunoilla oli kalastajia, epäilimmekin kalastusta, koska kaupassa oli seinällinen vieheitä ja vessassa kielto kalojen siivouksesta.
Välillä tie ja maisema meni niin sumuun, että tiellä piti ajaa keskiviivaa seuraten muuta ei näkynyt. Sumu jaksoa kesti pitkästi ja ne maisemat jäivät arvailujen varaan. Olimme koko ajan yli 2500 metrissä, siis erittäin korkealla.
Lopulta sumut hälveni ja komeat maisemat näkyivät jälleen. Yosemitessä kalliot ovat erittäin jyrkkäseinämisiä ja laaksot kapeita ja korkeita.
Kerran nähtiin mustakarhu, muttei keretty kuvaamaan. Karhuja varten puistossa pitää varautua huvin ohjeita oli leiriintyjille ja turvalaatikoita ruuille. Karhu voi saada lukitun auton ovenkin auki, jos haistaa ruuan. Paras turva on pitää melua, karhu väistää, jos kuulee ääniä, mutta yllätettynä on vaarallinen. Nähtiin myös kettu, jota varmaan oli ruokittu, koska ei välittänyt ihmisistä vaan kyttäili vähän kauempaa.
Vaikuttavia vuoriseinämiä ja vesiputouksia. Paikat oli hyvin merkitty ja aina levike autoille. Kun ihmisiä oli paljon, niin piti vähän kyttäilläkin autopaikkaa. Sattui olemaan Memorial Day viikonloppu ja ihmisiä paljon liikkeellä.
Länsipään visitor centerissä oli oikea ruuhka, parkkipaikka oli iso, mutta aivan täynnä lopulta löysimme kauimmasta paikasta tilaa. Pakolliset matkamuisto-ostokset, tarjontaa riitti.
Sitten etsimään seuraavaa yöpaikkaa. Se löytyi Mercedistä 70 mailin päästä. Olimme perillä ennen auringon laskua. Pyörähdys syömään yksi kalja karaokebaarissa ja nukkumaan.
