Ti 13.9.16 päivä Quitossa

Aamiainen hotellissa klo 7, kahvi, mehu, leipä, munakas. Hyvää, mutta vähän, tarjoiltiin pöytiin. Vähän jäi vielä hutera olo lennon jäljiltä.

8.30 hypättiin autoon ensin katsastettiin aukiot ja kirkot. Otin muutaman kuvan kirkossa salaa. Tää kielto on ihan tyhmä. Kukaan ei kuitenkaan osta niitä kortteja tai kirjoja. Vois olla vaikka pieni kuvausmaksu, hankkisivat enemmän ja kaikki olisi tyytyväisiä. Saksassa olen tälläiseen törmännytkin.

Vanha kaupunki on hieno, kauniita aukioita ja rakennuksia. Yleisilme on köyhä, mutta kerjäläisiä oli vähän, jossain kirkkojen lähistöllä. Pieniä kauppoja ja ravintoloita runsaasti. Suuria tavarataloja tai ostoskeskuksia ei näkynyt ollenkaan.

Silmiinpistävintä oli kumpuileva maasto ja joka kadun päässä näkyi rinne tai vuori. Kaupunkia ympäröi  vanha tulivuorialue. Viimeksi pöllähti 1980, silloin kaupunki pettyi tuhkaan ja rankkasade huuteli tuhkan pois. Nykyään tällä alueella ei ole ollut liikehdintää.

Kaupunki kierros päättyi keskipäivän, jolloin oma varjo oli suoraan alla. Päätimme jäädä kaupungille, koska oli vain tämä päivä aikaa tutustua Quitoon. Opas arveli, että hotellille on kymmenisen kilometriä tai 2-3 tuntia kävellen. Ja neuvoi ottamaan virallisen taksin, jonka tunnistaa vihreästä väristä, numerosta ja sisällä on kaksi kameraa ja punainen nappi, jota pitää painaa, jos kuski ei pane mittaria päälle ja uhata poliisilla. Tai ehkä ensin uhkaus ja sitten vasta nappi.

Minulla alkoi olla aika hutera olo, varmaan vuoristotautia ja lentoväsymystä, nyt akkiä jonnekin varjoon istumaan. Törmäsimme Suviin ja Jariin, kun etsimme ruokapaikkaa. Menimme yhdessä syömään. Paikka löytyi heti Plaza de la Indenpecia vieressä olevalta sisäpihalta. Söimme Larin kanssa lasagnea ja ruokajuomana artesaaniolutta. Nyt sattuivat tilaukset kohdilleen, molemmat erinomaisia. Ruokakeskustelun aiheena oli tietysti matkailu ja etenkin jalkapallomatkojen kokemukset. Molemmilla riitti kokemuksia aiheesta. Sovimme, että illalla menemme yhdessä syömään klo 19.

Lari räpläsi googlemapsia ja päätyi siihen, että hotellille ei voi olla neljää kilometriä enempänä. Lähdimme sitä kohti kävelemään. Samahan se missä kävelee, kaikki on uutta.

_pk_5731
Kävelimme hotellille läpi kaupungin. Hyvin samanlainen fiilis tuli kuin Kuubassa.

Vanha kaupunki loppui pian ja alkoi uudempi kaupungin osa, siis jotain alle sata vuotta sitten rakennettua. Tyylit vaihtuivat melko sekalaisiin, välissä oli 70- modernia rakennusta graffitien koristettuna, oli vanhempaa ja uudempaa, mutta rumaa ja enimmäkseen huonokuntoista.

Paikalliset ihmiset näyttävät olevan tummia pienikokoisia ja aivan mustatukkaisia. Mutta on myös puhdasverisiä latinoja. Vastaan tuli usein ryhmä  pienikokoisia intiaaninaisia selässä huivin sisässä lapsi tai tavaraa. Olipa joillain pään päälläkin jotain kannettavaa.

Turisteja ei näkynyt katukuvassa paljon ainakaan valkoihoisia eurooppalaisia, jotka erottuivat ihon värillä ja pukeutumisella. Kännykkä on täällä yhtä yleinen kuin muuallakin. Nuoret, oppaat, poliisit, yrittäjät, …  räpläsivät vehkeitään (kännykkä) kuten missä hyvänsä.

Kävelimme suuren puiston läpi. Ruoho oli kuivan näköistä, vaikka välillä vähän satoihin. Täällähän sää vaihtelee tunnettain, sataa ja paistaa, vähän niinkuin Madeiralla.  Puistossa oli paljon paikallisia, nukkumassa, istumassa, lasten kanssa, syömässä. Ruokaa, jätskiä ja virvokkeita katukeittiöstä. Lentopalloa pelaavia ihmisiä, joiden peliä oli seuraamassa paljon ihmisiä. Peukku tuli pelaajilta, kun kuvasin peliä.

Pääsemmekin pian hotellimme kulmille ja löysimme artesaanibasaarin. Tyrkytys oli kova, jos pysähtyi katsomaan jotakin. Täältä löysin ainoaksi tuliaistoivomukseksi saamani tehtävän, pienen värikkään ponzon tulevalle lapsenlapselle. Basaarissa oli kivannäköisiä käsitöitä. Värikäs huopa jäi vähän kaivertamaan mieltäni.

Sitten olimmekin hotellilla, vähän lepoa, blogin kirjoittamista, suihku ja taas menoksi. Illalliselle lähiravintolaan, jonka Jari oli selvittänyt respasta. Fried Bananas Restorant oli ollut Tripadvisorin rankingissa kaupungin viidenneksi paras. Ja hyvä olikin, erikoistunut banaaniin. Söin kokonaisena paistetun kalan (trout), jossa oli riisiä, mautonta juccapalmua, jotain kovia banaani kikkareita, kulhollinen salaattia. Ruuat neljälle hengelle 85 taalaa, tippiä 15. Sisälsi myös chileläisen merlot viinipullon ja banaani jälkiruuan.

Päivä oli pulkassa nukkumaan ja odottamaan huomista viidakkoseikkailua.

_pk_5765
Ihmiset ovat pääasiassa iloisia, peukkuja ja voitonmerkkejä tuli usein.

Tässä huippuhyvä 4K video Quitosta.

Flickr Album Gallery Pro Powered By: Weblizar