Lähdimme matkaan Savonlinnasta ja määränpäänä Lappeenranta. Olin tehnyt tämän matkan 64 vuotta sitten edellisen kerran, muistikuvat siitä ovat hatarat. Olen siis veneilyasioissa täydellinen amatööri.
Pääsimme matkustajaksi Atin ja Antin Prinsess 38 veneeseen. Se on kooltaan ja ominaisuuksiltaan erittäin sopiva ja mukava Saimaalle. Makuuhytit neljälle, vessa, keittiö, oleskelutila, yläohjaamo.
Olimme sopineet, että matkaan lähdetään sitten, kun lämpöä on yli 20 astetta. Sitä kylmemmällä säällä seilaaminen ei ole kivaa. Pitää olla sellainen keli, että venettä voi ajaa yläkannelta. Sieltä näkee maisemat hyvin, eikä moottorien melu häiritse.
Lähtöaamuna oli loistava keli. Aamulla, seitsemän aikaan, kun kävimme satamassa aamiaisella oli jo 18 astetta, eikä tuulta yhtään. Torimyyjät availivat myyntipaikkojaan. Oopperajuhlien aikaan Savonlinnan tori on vilkas. Ostimme lörtsyt, mansikat ja herneet matkaevääksi.
Lähdimme satamasta kohti Puumalaa yhdeksän aikaan. Valitsimme reitin Kiviapajan kautta. Sen reitin varrella on Kukassaari, jossa suvulla oli kesämökki. Siellä tuli vietettyä kesäviikonloput ja -lomat 50-60-luvun vaihteessa. Silloin menimme saareen puuveneellä, jossa oli Wikström keskimoottori. Samantyyppisiä museoveneitä on vieläkin liikenteessä.
Odotin, että matkan varrella olisi paljon veneitä, mutta niitä olikin melko vähän. Pitkiä matkoja sai ajaa yksin aivan rauhassa. Sain kuvattua mielenkiintoisen valikoiman erilaisia matkaveneitä. Otin kuvan lähes kaikista vastaan tulijoista. Pistän veneet näytille, kunhan teen matkasta videon.
Vekaran lossi oli vielä käytössä, mutta päälle oli rakennettu komea silta. 600 metriä pitkä silta on viidenneksi pisin Suomessa. Avajaiset pitäisi olla jo tänä vuonna.
Puumalan maisemaa kehystää Saimaan silta. 781 metriä pitkä ja 25 metriä korkea silta näkyy jo kaukaa. Pituudessa silta sijoittuu neljänneksi juuri ennen Vekaraa.
Puumala oli yllättävän vilkas kesäpaikkakunta. Satamassa kävi kova kuhina, kun matkailijat jonottivat polttoainepumpulle ja tyhjennyspaikalle. Ahtaassa satama-altaassa oli pienten höyrylaivojen oltava tarkkana käännöksissä. Kymmeniä tonneja painava vene tottelee ohjausta hitaasti.
Tämä vanha juttu viisikymmentä luvulta kertoo hyvin höyrylaiva-asenteesta: kapteeni huutaa konemiehelle ”Puavo, mittee sie teet?” ” Mie puan piippuun!” ”No, ku oot pannu piippuun, niin ota par purlaakia pakkii, muuten myö mennää kivelle.”
Tutustuimme hieman Puumalan tarjontaa. Satama oli kylän keskipiste ainakin kesällä. Siellä oli paljon palveluja, putiikkeja, ravintoloita, ruokakauppa ja kioskeja. Kävin myös kirkon mäellä kuvaamassa, komea polttamaton puukirkko.
Matkan varrella oli pizzeria, jota piti hauska turkkilainen. Kympillä sai pizzan ja juoman, mutta vain käteisellä. ”Pitäs olla maksupääte, mutta en kerkeä tehdä paperitöitä, raha on parempi.” Varmasti onkin verotuksellisesti, kuittia ei ollut.
Odotusaika oli puolituntia, meitä ennen oli yksi seurue ja yksi hakutilaus. Kaikki pitivät pizzoistansa. Se oli niin iso, että piti pyytää dogiboxi. Pitsanpaistaja lupasi lähteä meidän koiraksi, jos näin hyvää ruokaa saa. Me luvattiin terveyden hoito ja sotepalvelut, jos lähtee mukaan pizzauunin kanssa.
Puumalasta ajoimme Sahanlahteen, jossa on tarkoitus yöpyä. Suosittujen yöpymispaikkojen venepaikat on tiukassa. On tultava ajoissa, että saa hyvän paikan tai yleensä paikan. Kylkipaikat ovat halutuimmat ja kalliimmat, jos niitä laiturilla vain on.
Sahanlahti on entinen Pekka Sivosen White Blue Resortsin Saimaan Tähti. Paikka meni 2012 konkurssiin, mutta uudet omistajat jatkavat yritystä menestyksellä. Paikalla on pitkät perinteet jo 1740 alkaneesta sahauksesta. Vieläkin näkyi vanhan sahan paikka ja uittoränni.
Yöpyminen ja puolentoista tunnin yksityinen puusaunavuoro maksoi 51 euroa hintaan kuului myös sähkö ja vesi. Sauna oli kannaksen toisella puolella aivan rannassa portaat suoraan järveen. Kylläpä virkisti hellepäivän päätteeksi sauna ja uinti.
Laituripaikat olivat illalla täynnä. Oli kiinnostavaa seurata ympärillä olevien puuhia. Viereen tuli touhukas mies, joka pesi ensitöikseen pitkävartisella harjalla veneen kyljen. Toisella puolen pullisteli nuori mies Caleon veneen flybridgellä grillin kimpussa.
Yksi kauneimmista saarista Puumalan jälkeen on Rokansaari. Siellä on saaren sisällä hiekkarantaisia lampia. Omatoimi sauna ja Mallun Kuppila. Laiturissa oli jo useita veneitä, mutta yksi kylkipaikka vapaana. Yritimme paikkaan, mutta isosta veneestä huusivat, että ei kannata tulla laituri ei kestä isoa venettä, tuuli painaa laiturin pois paikaltaan.
Jatkoimme matkaa Taka-Ruuhon saareen, jos sieltä löytyisi tilaa. Matka ei ollut pitkä ja kurvasimme suojaiseen lahteen. Paikkoja oli useampi. Pyöräytimme perän laituria kohti, kokka kiinni poijuun ja perä laituriin. Yksi veneilijä tuli auttamaan, otti köyden ja kiinnitti laituriin.
Laituriin tulo on aina oma seikkailunsa. Löytyykö paikkaa ja painanko tuuli veneen väärään paikkaan. Nyt oli lähes tyynet säät, eikä rantautumisesta ollut vaikeuksia.
Saaressa oli omatoimisauna. Vuorot olivat liitutaulussa. Ensimmäinen vuoro oli varattu 16-17, tähän vuoroon kuuluu myös saunan lämmitys. Seuraavat vuorot ylläpitävät lämmitystä ja hakevat käyttämänsä vedet järvestä. Lopuksi on yhteisvuorot naisille ja miehille omansa.
Varasimme seuraavan vuoron 17-18, venäläisten jälkeen. Naapurimaan kansalaiset olivat tulleet katamariini purjeveneellä, joka lienee aika epäkäytännöllinen näin rikkonaisiin vesiin.
Ennen saunaa seurasimme naapuriveneiden elämää. Viereisessä purjeveneessä oli pariskunta kovaäänisen anopin kanssa ja kolme portugalin vesikoiraa. Ja seuraavassa purjeveneessä pariskunta, joilla oli viisi pikkukoiraa. Koiria piti käyttää maissa jaloittelemassa. Se oli hyvää teatteria, kun niitä komennettiin ja maaniteltiin veneestä laiturille.
Venäläiset lämmittivät saunaa ja sahasivat epätoivoisesti halkoja huonolla jukurisahalla. Mekin kävimme ennakkoon tekemässä puita. Sahaaminen ei onnistunut, mutta pilkoimme valmiit puut pienemmiksi.
Sauna oli hyvä, ulkona pesupaikka ja lämminvesipata, mutta niitä ei tarvittu. Peseydyimme järvessä. Vesi oli jo aika lämmintä. Privaatti sauna maksoi viisi euroa ja yöpyminen laiturissa kympin. Rahat laitettiin postilaatikkoon. Sähköä ja vettä ei saanut.
Illalla kävimme vielä nuotiolla paistamassa makkarat.Siihen saapui mukava mies omine makkaroineen. Kertoi olevansa Lappeenrannasta ja yrittänyt monta kertaa lähteä eteenpäin onnistumatta. Veneili isolla rautapaatilla yksin. Kertoi, että Lappeenrannan satamassa on sveitsiläisen miljonäärin ökyvene, josta paikallislehdet kertovat, minne saapuukin.
Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Lappeenrantaa. Ylitimme Suursaimaan selän vähän kovemmalla vauhdilla. Kapeikoissa ajoimme n. 12 km/t, mutta selät ylitimme vauhdikkaasti n. 40 km/t. Reitin varrelta näkyy hyvin alueen historia ja nykyisyys. Matkan varrelle jäi vanhat, komeat patruunien asunnot. Ja pian näkyivät uudet sahat ja biopolttoainelaitokset. Kaupungin uusi kirjava kerrostalomassa näkyi kauas.
Perillä pääsimme vierassatamassa hyvälle kylkipaikalle, hinta 50 euroa sisältäen sähkön veden ja aamusaunan Wanhassa kylpylässä. Lappeenrannan sataman seutu on kaunis ja keskellä kaupunkia. Tutustuimme sataman ympäristöön ja kävimme syömässä muikkulounaan paikallisen S-kaupan ravintolassa. Maistui.
Illalla pyörähdimme syömässä kiinalaisen omistamassa Wanhassa Makasiinissa. Angus härkä oli hyvää ja kehuivat myös eturuokaetanoita. Halvin punkku 42 euroa, maistui sekin. Muuten hyvä kokemus puheliaasta tarjoiliasta ja alkuruokien tunnin odottelusta huolimatta. Vilkaisimme myös hiekkalinnat ja linnoitusmäen. Oltiin liikkeellä niin myöhään, että siellä oli kaikki jo suljettu.
Laiturilla vieressämme oli tämä rautakomistus. Epäilimme sitä venäläiseksi, mutta Saksan lippu kertoi muuta. Laivan Günther kippari kyttäili puhekumppania ja siinä onnistuikin. Selvisi, että oli lähtenyt matkaan jo viime vuoden huhtikuussa ja tullut Suomeen Moskovan kautta. Mustalta mereltä kulkee kuin kulkeekin vesiyhteys Moskovaan. Donin ja Volgan välille on joskus sota-aikan kaivettu yli sata kilometriä pitkä kanava, josta jo Aleksanteri Suuri oli haaveillut. Tynnyrit kannella olivat varmuusvarastoa, koska siellä ei tiennyt, mitä sai polttoainetta. Venäläiset olivat olleet ystävällisiä ja auttaneet kaikin tavoin.
Yöllä ripsahti vähän vettä, kun olimme syömäreissulla. Jätin laiturillle kameran kuvaamaan time lapsena auringonlaskua. Kameran päälle oli ilmestynyt pieni pyyhe suojaamaan sateelta. Günther oli kiinnostunut, mitä kuvaan. Näytin kuvat, jotka sattuivatkin olemaan tällä kertaa hyviä. Kehui kovasti. Pistän kuvat sitten myöhemmin julkaistavaan videoon.
Sveitsiläisen miljonäärin, Konrad Schnyder uusi vene, Cinderella Noel III oli parkissa Lappeenrannan satamassa. Tämä vene on saanut palstatilaa aina missä kulkeekin. Nytkin oli Iltasanomissa juttu veneestä ja omistajasta.
Torstaipäivänä palasimme Savonlinnaan junalla. Kätevä yhteys kahdessa tunnissa, vaihto paikallisjunaan Parikkalassa. Yksi pieni erehdys sattui. Vein auton vanhalle rautatieasemalle valmiiksi, kun oli niitä kasseja ja reppuja. Mutta junahan pysähtyi keskelle kaupunkia torin kohdalle. Ei auttanut kuin kipaista autolle jalan 15 min.
Rikas kokemus kaiken kaikkiaan. Hyvällä säällä Saimaa on elämys. Puhdasta vettä, kaunista maisemaa, hyviä kohteita matkan varrella. Suosittelen. Pistän lähiaikoina tähän perään videon matkasta. Saatan vielä paikkailla juttua, kunhan kerkeän, paluuhan oli vasta pari päivää sitten.
