Olimme suunnitelleet jo pitemmän aikaa, että pääkaupunkiseudun museot ja näyttelyt pitää käydä katsomassa. Ne vaan on jäänyt katsomatta muiden kiireiden vuoksi. Museokortti antaa tähän hyvän mahdollisuuden. Helsingin alueella on kolmisen kymmentä museota ja koko maassa lähes kolme sataa, joihin pääsee 69 euroa maksavalla kortilla vuoden ajan.
Museokortin voit ostaa museoista tai netistä museokortti.fi. Aluksi kun et ole saanut omaa korttiasi, riittää henkkarit ja kortin numero sisäänpääsyyn.
Aloitimme maanantaina, päivä kaikkien aikojen lämpöennäyksen jälkeen 33°ja putosi 19°:ään.
Amos Rex
Tähän olen halunnut tutustua jo avauksesta asti. Rakennus on kiinnostava jo ulkoa. Lapset ja skeittarit kiipeilemässä kaarevilla pinnoilla. Piti kokeilla itsekin pääseekö päälle. Helposti onnistui, mutta alas tulo oli vaikeampaa lonkkavikaiselle.
Sisätilat olivat valkeaa ja avaraa. Katot kaarevia ja tekstuuri kuin Marimekon pallopaidassa. Näissä uusissa näyttelytiloissa itse tila on aluksi kiinnostavampi kuin teokset.
Näyttelyssä sai äänestää yleisön suosikkia Ars Fennica 2019 -ehdokkaista. Pistimme pallon pyörimään Petri Ala-Maunukselle. Teokset olivat tosi isoja, mystisiä luontonäkymiä.
PS. Kilpailu on nyt ratkennut ja voittaja on Ragnar Kjartansson, äitinsä sylkemä poika. Ragnar tekee joka viiden vuoden välein videoteoksen, jossa hänen äiti sylkee päälle. Seuraava on odotettavissa ensi vuonna. Tässä voittajavideossa näytetään samaa rantaantuloa kaksi tuntia ja 36 minuuttia. En silloin tiennyt, että tämä on huippunykytaidetta, nyt tiedän.
Tähän alkuun oli hyvä pläjäys nykytaidetta, jonka jokainen kokee omalla tavallaan. Tilat olivat hyvin valokuvausellisia. Isoja värikkäitä pintoja, suuria linjoja.
Aurora Reinhardin työt olivat ronskia ja kantaaottavaa taidetta. Myymälässä kysyin jääkaappimagneettia. Ei ollut, projekti juuttunut jonkun pöydälle jo viime elokuusta (2018) asti.
Oodi
Tässä käytiin vain päivittämässä talven jäljiltä. Samalta näytti. Nyt pääsi myös terassille, kun siellä oli turvallinen kaide. Hyvä paikka ottaa panoraama eduskuntatalo > Linnanmäki. Muutenkin tässä keskustan alueella on monta paikkaa, mistä saa erittäin näyttäviä panoraamoja valtakunnan edustavimmista paikoista.
Sanomatalo
Hieno talo ja hyviä tiloja, mutta ei mitään kiinnostavaa. Muistelen, että kun talo avattiin, niin siellä oli ainakin suomalaista designia ja jotain muitakin näyttelyjä ja kiinnostavia myymälöitä. Nyt ei mitään.
Kansallismuseo
Täällä olin käynyt parikymmentä vuotta sitten. Enpä juuri muistanut siitä kerrasta enää mitään. Silloin ei näpsitty kännykällä kuvia muistin tueksi. Jotain jäi mieleen vanhoista rahoista ja jalokivistä.
Suomen tarina on kerrottu museossa. Mutta soveltuu paremmin ulkomaalaisille, meillehän nämä muumit, saunat, presidentit ovat tuttuja asioita. Esihistoriallisissa asioissa ja esineissä löytyi uutta ja ihmeellistä.
Nick Brandin mustavalkokuvat eläimistä tuhoutuneessa luonnossa olivat vaikuttavia. Niitä oli paljon, monta huoneellista. Vähempikin olisi riittänyt.
Sibelius monumentti ja Hietanieman hautausmaa
Oli maanantai ja muut museot suljettuna. Suuntasimme Sibelius monumentille. Se on jäänyt aina ohi ajoon. Se näytti markkinapaikalta, monenlaista myyjää, turistibusseja jonossa, ihmisiä mustanaan.
Kuin ihmeen kaupalla ihmiset hävisivät, bussit ja myyjät lähtivät. Sain monumentin joka kulmalta kuvia, joilla en tee koskaan mitään. Mutta minä otin ne ite.
Moni on kehunut Hietaniemen hautausmaata, siis ne jotka ovat siellä käyneet, ei jääneet. Löytyi Kekkosta, Koivistoa, Sorsaa, Aaltoa, Mannerheimiä kaiverettuna kiveen. Oli myös hienoja kauhuelokuvatyylisiä kiviä 1800-luvulta. Hautausmaalla voisi opiskella typografian historiaa. Käytetyt tyylit kuvastivat tarkasti omaa aikaansa.
Kävelyä taiteen ja historian vuoksi tuli yli 15 kilometriä, vaikka puhelimessa oli HSL:n appi ja neljän päivän kortti. On muuten kätevä satunnaisellekin kävijälle, 20 euroa ja rajoittamaton käyttö AB alueella.
Tiistai
Kiasma
Täällä on käyty useamman kerran. Uusia kuvakulmia löytyy joka kerta ja näyttelythän ovat aina uusia. Tällä kertaa osallistuin itsekin näyttelyn rakentamiseen. Huoneessa oli iso alaston malli, nainen (nukke ; ( ) ja piirrustustelineet, jossa voi piirtää oman tulkinnan. Hutasin nopeasti. Osallistuminen pääasia.
Kiasmallakin surkeat jääkaappimagneetit, ei tullut kauppoja.
HAM Helsingin taidemuseo
Tämä museo on helposti saavutettavissa ja täällä on ilmaisnäyttelyjä. Museokortilla pääsimme kaikkiin näyttelyihin. Tässä museossa oli paras näyttelyopas. Kiinostavinta täällä oli Tove Janssonin elämäntyöstä kertova näyttely. Myös muumit olivat hyvin esillä. Pitäs kiinnostaa kaikkia lapsiperheitä.
Toven vanhat Auroran sairaalaan tekemät seinämaalaukset olivat nykylasten ihailtavana.
Joistain Ellen Thesleffin töistä tulee mieleen aikalaisensa Helene Schjerfbeck. Ellenin työt ja elämän kaari löytyy hyvin tästä näyttelystä. Tämä Kuopiossa lapsuutensa viettänyt taiteilija ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla.
Hamissa oli toinen toistaan kiinostavampia näyttelyitä. Josef Dalle Nogaren laukuun ja nukkekotiin oli saatu taitavasti aito nuhruinen tunnelma. Kokonaisuutena tämä museo on Helsingin parasta antia.
Temppeliaukion kirkko
Taas yksi kohde, jossa olisi pitänyt käydä aikoja sitten. Ensimmäinen paikka, jossa oli oikeaa turistimeininkiä. Ihan pikku tungostakin, muttei kuitenkaan jonotusta lipunmyyntiin. Paikka oli pian katsottu ja kuvattu. Kattoikkunoista tunki karmea vastavalo. Sai valottaa kolme aukkoa alle.
Designmuseo
Täälläkin on käyty usein, mutta yksi kiinnostavimmista. Katsaus suomalaiseen muotoiluun kirveestä metsäkoneeseen, kännykästä e-peliin, lasista puuhun, huonekaluista pilvenpiirtäjään.
Törmäsimme heti pariin tuttuun. Ponssen innovaatioon metsäkoneissa ja Harri Koskisen muotoiluun Genelecin kaiuttimissa. Tuttuja nämä muutkin muotoilijat Aallot, Wirkkalat, Aarniot, mutta Stefan Lindfors, onko tehnyt mitään mainitsemisen arvoista, en muista?
Arkkitehtuurimuseo
Ihan Designmuseon takana. Suur-Merijoen kartanon suunnittelu ja toteutus esiteltiin kuvin, piirrustuksin ja videoin. Arkkitehdin kynänjäki, mihin kaikkeen se pystyy. Pysyvä näyttely esitteli 1900-luvun rakentamisen historiaa yhteiskunnallista taustaa vasten. Pikkuisen pettynyt olo jäi tästä kohteesta. Seinällä oli juttua, että uusi museo on suunnitteilla. Rakennuksen lisäksi sisällössäkin olisi uusimisen paikka.
Engelin kahvila, Suurkirkko ja kansalliskirjasto.
Kahvila ei ollut mikään nähtävyys, nautinto vain kahvin osalta. Talon julkisivun suunnitteli Carl Ludvig Engel (1778-1840). Suurkirkkoa kuvasin edellisen kerran 1972 mustavalkoisena. Nyt oli värit päällä ja valokin kohdillaan. Olis tarvittu vain joku konsertti tai Kati Kaikkosen pikkutakit, niin kuvakin olis kiinnostava.
Sain kaverilta soiton ja ehdotuksen, käy kansalliskirjastossa. Tuskin tiesin koko paikkaa, olis jäänyt käymättä. Mutta onneksi ei. Hieno talo sisältä. Ja suunniteltu just tarkoitustaan varten. Kävin katsomassa talon tietokoneelta, löytyisikö yhtään minun taittaamaa kirjaa, löytyi. Hyvin ovat kansan tekemisiä seuranneet.
Kävelyä kymmenen kilometriä.
Keskiviikko
Tallinna, Fotografiska
Tästä teen erillisen jutun, olihan tämä ulkomaan matka, eikä kuulunut museokortin piiriin. Suomalaisia kuvia sielläkin katseltiin.
Torstai
Suomenlinna
HKL:n päivälipulla pääsi myös lähilaivoihin. Edellinen kerta sotaisessa saaressa oli vajaa viisikymmentä vuotta sitten. Eipä ole juuri muuttunut, paitsi mukaan olivat tulleet Aasian turistit. Tätä selfie kansaa näkyi Helsingissä paljon. Laivamatka saarelle kesti vain hetken. Yläkanelta sai hyviä kuvia Helsingin loittonevasta siluetista, välillä piti lainata paikkaa innokkaille aasialaisille lapsille selfietä varten.
Marssimme läpi saaren Vesikolle, Suomen ainoalle sukellusveneelle. Pientä jonotusta ja läpikävely ahtaassa veneessä. Harmaassa sarkapuvussa oleva nuorimies lauloi jotain saksalaista laulua ja toinen kuvasi. Ranskalainen ryhmä lapsineen vei lopun tilan ja äänimaailman.
Suomenlinna- museossa oli Erik Bruunin juhlanäyttely. Nyt osui ja upposi. Tuttuja julisteita, logoja, mainoksia, rahoja. Kyllä Erikillä on ollut kynää ja silmää. Kiersimme näyttelypöydän monta kertaa ja aina löytyi uutta. Ehdottomasti parasta antia tähän astisista. Talossa oli myös saaren historiaa valaiseva näyttely. Sekin kiinnostava.
Paluureitillä kävimme vielä Sotamuseossa. Tämä oli aika tuttua kamaa, mutta ulkomaiset turistille kiinnostavia tietoja. Muutama lähikuva arvomerkeistä ja sota-ajan propakandajulisteista.
Lopuksi Suomenlinna Panimoravintolaan. Marjaolut 0,5 l, 5,2 %, 8,50. Tarjolla oli kolmen litran olut ja siihen tyttö lupasi kyydin kaupunkiin 22.30. Pienempi olut oli nimensä mukaisesti marjaisa, mutta varmasti prosentteja oli enemmän, koska tuntu menevän päähän. Sitten laivaan ja kaupunkiin.
Laivamatkalla pysähdyin keulaan. Sieltä on hyvä kuvata lähestyvän Helsingin kaunista rantaa.
Perjantai
Seurasaari ja Tamminiemi
Tänne tulimme niin aikaisin, että museot olivat kiinni. Kävelykierrokset tutuissa paikoissa riitti. Sillalla katselimme, kun joutsen hätisteli kanadanhanhia pois reviiriltään.
110 Juhlavuottana viettävässä saaressa on yksi rakennus tai oikeammin runkohirret täältä Iisalmesta. Iisalmen pappila on restauroitu 2018 ja nyt terassi vastaa alkuperäistä. Sisätiloissa on museokauppa ja monitoimitila.
Akseli Gallen-Kallela museo
Täällä olimme ensimmäiset vieraat. Saimme rauhassa kiertää näyttelyn ja ihmetellä taiteilijan töitä ja outoja harrastuksia.
Tervaspään ateljeelinna on taiteilijan itse suunnittelema ja 1961 museoksi muutettu. Näyttelytilana tämä on vähän epäsopiva, mutta taiteilijakotina autenttinen.
Ateljeen keskipisteenä oli piritismipöytä. Sen ajan taiteilijat uskoivat okkultismiin (salatiede). Okkultismillä yritettiin saada yliluonnollisia kykyjä ja yhteyttä tuonpuoleiseen. Lienekö siinä syy Akselin mestaritaitoihin.
Akseli Gallen-Kallelan teos Symposium kuvaa Sibeliuksen ja aikalaistaiteilijoiden alkoholin käyttöä. Pöydän ääressä istuvat vasemmalta oikealle Akseli Gallen-Kallela, Oskar Merikanto, Robert Kajanus sekä Jean Sibelius. Tässä versiossa Merikanto näyttää jo sammahtaneen Kajanuksen ja Sibeliuksen tuijottaessa tylsämielisesti eteensä. Tämä kai oli luonnos lopulliseen työhön.
Kokemukset
Viiden päivän suorituksena tämä on seitsemänkymppiselle hurja. Niin fyysisesti kuin henkisesti. Kävimme yhteensä 18 paikkaa, joista museokortilla pääsi yhteentoista. Säästöä tuli melkoisesti ja korttihan on voimassa vielä vajaan vuoden. Seuraavan kerran käyn vain yksi tai kaksi museota päivässä, mutta tavoitteena on kaikki pääkaupunkiseudun museot ja näyttelyt.
Tiedot museokortin käytöstä tallentuvat omalle museokorttitilillesi, jonne pääset museokortti.fi sivun kautta. Siellä on myös museot kartalla toiminto, josta näet kaikki palveluun kuuluvat. Valitettavasti täällä Iisalmessa ei ole yhtään ja lähin on Lapinlahdella.
Tämä museokortti on erinomainen tuote. Tarvittais vielä toimiva appi, josta olisi helppo selata lähimmät museot ja näyttelyt.
